Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, meillä on viikon ajan ollut suurta huolta ja murhetta pappakoiran tiimoilta. Speedyllä oli 12.1. rokotusaika, ja lääkäristä tultiin pois kiveskasvaindiagnoosin ja luusyövän uhkan kanssa.  Tänään 19.1. Speedyllä oli sitten aika etukäpälien kuvaukseen ja kivesten poistoon. Viime viikko oli kauheista kauhein, kun joutui elämään epätietoisuudessa toisen kohtalosta.

Pitkä oli päivä tänäänkin, kun veimme Speedyn eläinlääkäriin. Sitten vain odotusta, odotusta, odotusta... Huonolla viikolla oli - ONNEKSI - onnellinen loppu: leikkaus meni hyvin, eikä kasvainmuutoksia ollut. Toisesta olkapäästä löytyi luupiikki, joka siis aiheuttaa sen välillä ilmenevän ontumisen. Sen kanssa pärjäilee kun ottaa rauhallisesti, ja tarvittaessa lääkettä kipuun.

Speedy toipui ensimmäiset tunnit täällä meidän luona. Liitu oli oikein hieno tyttö - huomasi jo ulko-ovelta, että nyt ei ole rakkaalla ystävällä kaikki ihan normaalisti. Kävi vähän haistelemassa poikaa, ja antoi sitten hyvin olla rauhassa. Pariin otteeseen Liitu kävi vähän nuuhkuttelemassa nukkuvaa papparaista, ja muuten vain vakavana seurasi vierestä, että on kaverilla kaikki kunnossa.

Tätä kirjoittaessa sain juuri väliaikatietoja, että Speedy on piristynyt hyvin, ja ruokakin on jo vähän maistunut. Lenkillä oli vähän tuo tötterö ärsyttänyt, mutta sitä nyt vaan täytyy jokunen hetki pitää. Johan Speedy koetti päästä haavaansa nuoleskelemaan heti, kun vähänkin sai itseään pystyyn kammettua. No, se ei nyt vaan käy.

Tämä on kyllä suunnaton ilon ja onnen päivä! Ihan paras juttu, että Speedyllä ei ollut mitään vakavaa ja tehdystä operaatiosta toipuu hyvin.

 

Toipilas

Liitu valvoo, että rakkaalla ystävällä on kaikki hyvin

Samalta tasolta on helpompi seurata