Tänä aamuna teimme Liitun kanssa pitkähkön lenkin, sellaista reittiä jota emme vielä koskaan ole yhdessä menneetkään. Hetkittäin lenkkeily Liitun kanssa on ihan miellyttävää; se ymmärtää ettei saa vetää ja kulkee nätisti vähän väliä minuun päin kääntyen kuin kysyäkseen, että meneekö nyt hienosti. Muistan aina kehua että hyvä hyvä, hienosti menee.

Ongelmia syntyy siinä vaiheessa kun tapahtuu jotain. Oli se sitten mitä tahansa. Nyt on uutena juttuna tullut se, että ihan kaiken perään pitäisi päästä tutkimaan. Ja ihan kaikella tarkoitan ihan kaikkea. Tuulen mukana lentävät puunlehdet, pöly, mikä tahansa - se pitäisi saada kiinni. Lentävät linnut - kiinni. Ohikulkevat ihmiset - kiinni. Pihoissaan touhuavat ihmiset - kiinni. Tästä seuraa se, että joudun olemaan jatkuvasti todella varuillani, koska en voi yhtään tietää mitä hienoa Liitu havaitsee seuraavaksi ja mihin suuntaan se singahtaa. Pieniä koiria se pelkää, samoin isoja haukkuvia koiria + pyöräilijöitä mutta kaikki muu tuntuu olevan tutustumisen arvoista.

Jälleen kerran kokeillaan Liitulla uutta ruokaa. Neiti tuntuu olevan todella herkkävatsainen ja nyt on kokeilussa eläinkaupasta ostettu vehnätön penturuoka + maitohappobakteerivalmiste. Jos tämäkään evästys ei sovi, täytynee pyörähtää eläinlääkärin pakeilla. Toivottavasti Liitu ei ole allerginen millekään...

Pikkuinen kasvaa ihan silmissä eikä enää ole tosiaankaan mikään pikkuinen. Ilmeisesti pentumaisuus alkaa kadota jo muiden koirienkin silmissä / aisteissa, koska iso poikakin rytyyttää Liitua nykyään jo vähän rankemmin tai ei varo sitä ihan samalla tavalla kuin aiemmin. Hyvin nuo kuitenkin toimeen tulevat edelleen ja se onkin tärkeää.