Sunnuntaina maaseutuelämän riemu sitten loppui; oli lähdettävä takaisin kotiin ja kaupunkiin. Liitu ei ollut asiasta lainkaan innoissaan. Heti aamulla ulos päästyään molemmat koirat juoksivat suoraan järveen - Speedy uimaan ja Liitu kahlailemaan. Kuivattelun jälkeen paluu arkeen oli väistämättä edessä: hukat autoon ja menoksi.

Liitulle tämä ei sopinut alkuunkaan. Kun se huomasi lähtöaikeet, se lähti koikkelehtimaan pitkin pihoja eikä antanut ottaa itseään kiinni. Tehtiin kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin temput millä koiruuden huomion yleensä saa itseensä - ei auttanut yhtään mikään. Lopulta pakattiin Speedy autoon, hypättiin kyytiin ja lähdettiin hiljalleen ajelemaan mökkitietä pois. Ajatuksena oli, että viimeistään siinä vaiheessa pieni koiruus hölkyttelee perään että minähän en tänne jää. Höpönlöpöt. Kukaan ei perään haukkunut... Pysäytettiin auto ja lähdin ihmettelemään tílannetta. Siellähän Liitu kuistilla makoili kuin kotonaan, ei elettäkään siihen suuntaan että aikoo lähteä mihinkään. Jutustelin koiralle että nyt tosiaan lähdetään ja otin pannasta kiinni. Siinä vaiheessa neiti heittäytyi kyljelleen - ja aivan veltoksi. Mieskin tuli jo ihmettelemään mikä siinä hommassa kestää; pääsi sitten jälleen kantohommiin. 28-kiloisen täysin löysän karvakasan kantaminen ei välttämättä ole maailman kiitollisin tehtävä mutta koiru saatiin kyytiin ja sieltä se sitten takapaksista meitä synkästi mulkoili.

Onneksi oli vielä jotain kivaa tiedossa. Käytiin morjestamassa Sheikkiä!

Vanha herra (13-v) luuli ilmeisesti saaneensa morsiamen, koska aina kun Liitu kävi makuulle, Sheikki päätti kokeilla miehistä lähestymistä. Tyttönen ei ymmärtänyt yhtään mistä on kyse - tuommonen pieni systeemi hyppii ja kutittelee hännästä..?! Kun papparainen näytti olevan jo ihan sydänkohtauksen partaalla, oli hommalle pakko laittaa stoppi.

Kuvaharvinaisuus: kaikki kolme koiraa samassa kuvassa. Isommasta pienimpään Speedy, Liitu ja Sheikki.

Haa, mikäs tuolla menee?

Etkös sä Liitu tiedä että se on kissa vaan. Ei aiheuta toimenpiteitä.

Cindy-kisu oli asiasta vähän toista mieltä. Pihamaallahan oli kauhea iso vieras olio - puuhun karkuun niin tänne se ei pääse! Siellä kisuli sitten katseli maailman menoa niin kauan kuin Liitu oli ulkosalla.

Kotiin päästyä uni maistui taas molemmille kavereille.