Liitulla on poikkeuksellinen viikko; olen pari päivää talvilomalla eli Liitun kanssa kotosalla.

Aamulla heräsin totuttuun tapaan siihen, kun märkä koiran nenä koettaa kaivautua käteni alta. Katsoin kelloa ja totesin Liitun olevan hyvin tarkka: kello oli 05:55 ja siihen aikaan normaalina arkiaamuna on herätyskello soimassa. Nousen ylös ja käytän Liitua ulkona. Koetan kertoa sille että tänään on lomapäivä ja nyt mennään vielä nukkumaan. Turha toivo - Liitu majottautuu kylpyhuoneen ovensuuhun murmattamaan: murrurrrourrrmrr. Okei, onhan se ruoka-aika sitten niin...

Ruokailun jälkeen vielä vähän aikaa päivystystä ja sitten ulos kakille. Koetan taas kömpiä takaisin unten maille ja Liitu-parka ihmettelee pää kallellaan että mitä sää nukkumaan takasin menet, töihin siitä! Kaivaudun kuitenkin takaisin peittoihin ja olen jo melkein unten mailla kun havahdun kuuntelemaan sängyn jalkopäästä kuuluvia ääniä: KRIIIIPPPSS mumsmumsmums KRIIPS! Siellähän neiti pistelee tyytyväisenä poskeensa mattoja. Onneksi mulla ei ole mattojen suhteen kovin kallis maku - makuuhuoneen Ikean räsymatot  taitavat pesulan sijasta päätyäkin pian roska-astiaan...

Annan periksi ja nousen ylös. Otan kameran mukaan ja lähdemme lenkille. Ihana aurinkoinen aamu! Liitu juoksentelee vapaana pellolla ja minä otan luontokuvia kameralla. Pian huomaan, että takanamme on mies ja koira - molemmat ihan vieraita. Parivaljakko välttelee ihan selvästi lähelle tulemista ja kutsun Liitun luokse ja laitan sen hihnaan. Mies koirineen tulee lähemmäs ja kuuloetäisyyden päästä kysyy, onko koirani narttu vai uros ja minkä ikäinen. Helpotus on taas suuri kun meidän Liipuska on tyttövauva... Mies päästää oman koiransa vapaaksi ja minä vapautan Liitun. Toinen koira on 1-vuotias snautseriuros Roope. Hän onkin hieno poika, menossa viikonloppuna kansainväliseen näyttelyyn. Kovasti tykkäävät koirat keskenään pelmuta ja Liitukin nauttii silmin nähden taas uudesta koirakaverista.

Viime aikoina onkin leikitty ja tutustuttu moneen uuteen kaveriin. Eilen tehtiin tuttavuutta kisun kanssa. Olimme taas tulossa pellolta, kun vastaamme tuli kissaa ulkoiluttava rouva. Hän olisi antanut Liitun tutustua kisuun, mutta tämä itse oli vähän toista mieltä - Liitun mennessä vähänkään lähemmäksi se pörhisti itsensä hurjan kokoiseksi ja sähisi niin että itseäkin pelotti. Liitun mielestä se ilmeisesti oli leikkiinkutsu, koska häntä rupesi vispaamaan julmetusti, otettiin leikkiasento ja sitten haukkumista perään! Kissa-raasu oli aivan hätää kärsimässä joten jatkettiin matkaa pikaisesti.

Päästiin jo omaan pihaan kun huomasimme että naapurin Remu tulee isäntänsä kanssa lenkiltä. Liitu tunnisti vanhan kaverinsa - taas hännän vispaamista siihen tahtiin että jäimme odottamaan ja tervehtimään kaveria. Kun Remu tuli luokse, Liitu teki jotain mitä en ole sen kertaakaan aiemmin nähnyt tekevän: se painautui ensin maahan vatsalleen, ryömi Remun edessä ja koetti kihnata itseään sitä vasten. Kun Remu ei reagoinut muuten kuin vähän murahtamalla ("höh, mitä toi tekee" -tyyliin), Liitu heittäytyi selälleen ja venytteli siellä koettaen saada toisen koiran huomiota osakseen. Kun Remu ei pahemmin lämmennyt, Liitu aloitti taas ryömimisen ja kihnaamisen. Lopulta Remu alkoi osoittaa kiinnostuksen merkkejä ja Liitu vaikutti tyytyväiseltä. Muut koirat jotka ovat yrittäneet Liitulle esittää astumisen merkkejä, Liitu on tyrmännyt ihan suorilta - ei Remua. Ihastusta ilmassa..?

Minua huvittaa kovasti kun Liitu "juttelee". Kun kysyn siltä jotain, se katsoo alta kulmiensa suoraan silmiin ja murmattaa. Kun se haluaa ulos, se menee ovelle murmattamaan. Ruokaa halutessaan se murmattaa joko keittiön kaapin tai kylpyhuoneen oven edessä: "mrouroumroumrou", matalaa murmatusta joka ei ole lähelläkään haukkumista, mutta ei sitä murinaksikaan voi sanoa...

Aamulla punnitsin Liitun. Painoa on jo 18 kiloa ja kroppa alkaa saamaan aikuisempia muotoja. Karva on ihanan tuuhea ja pehmeä paitsi selässä oleva musta juomu, joka on karheampaa. Liitu osaa jo pyytää silityksiä ja malttaa niitä vastaanottaakin. Hetkittäin se ymmärtää jo käskyt "paikka" ja "vapaa" - ellei näkyvissä nyt satu olemaan jotain mielenkiintoisempaa. Se ei kuitenkaan lähde esim. toisten koirien tai ihmisten perään, vaan seisoo häntä hulmuten paikoillaan ja seuraa tarkasti kulkijaa. Ainoa asia joka sitä vähän tahtoo juoksuttaa, on lintuparvet. Niitä se kovin ihmettelee ja "jahtaa" - eikä voi ymmärtää  miten ne niin korkealle ja kauas pääsee siinä ajassa kuin toinen on vasta yhden juoksuaskelen ottanut..! Lintujakaan Liitu ei hauku, ylipäätään se haukkuu hyvin vähän. Ovikellon soiminenkaan ei saa siinä aikaiseksi muuta reaktiota kuin hervottoman hännän heilutuksen kun taas iso poika haukkuu kuin parempikin vahtikoira.