On ihanaa kun on viikonloppu ja saa olla koko ajan koiruuksien kanssa kotona. Eilen minusta jo hetken tuntuikin, etten ole ehtinyt mitään muuta tekemään viikon aikana kuin käydä töissä ja hätäsesti kotona karjumassa että "ei" ja "irti". Tunsin itseni jo melkein hirviöksi..!

Mies ja Speedy tuli viikonlopuksi kotiin ja mies-parka saikin jäädä riiviöiden kanssa perjantai-illaksi yksin kotiin. Menoa ja mekkalaa oli riittänyt: koirien juoksukilpailua, alistamista, painimista ja muuten vaan riiviöintiä. Hieman jälkeen puolen yön sain kännykkään kuvaviestin nukkuvasta Liitusta ja teksti: Sun vauvas nukahti vihdoinkin.

Tänään aamulla sitten temusivat hetken ja muuten päivä on mennyt lähinnä pötkötellessä. Molemmat hukat aivan väsyjä! Yhteinen unipaikka on löytynyt sohvalta; Speedy nukkuu toisessa päädyssä ja Liitu kyljessä kiinni. Näinä hetkinä ei voisi kuvitellakaan millaista riiviöintiä voivat saada aikaiseksi, niin suloisia ovat!

Ulkona on paukkupakkanen ja ulkoiluhetket jäävät sen takia vähän lyhyiksi. Pienellä metsälenkillä käytiin uuden flexin kanssa, hyvin meni. Tosin kaikki muu kiinnostaa vielä taluttajaa enemmän - kaikenlaiset käskyt ja kehotukset kaikuvat kuuroille korville. Kyllä me vielä opitaan... Tänään on treenattu jo vähän tassun antamista. Vielä ei oikein tahdo luonnistua. Olisi niin paljon kaikkea muutakin tekemistä kuin kuunnella jotain "anna tassu" -höpinöitä. Säkää yritettiin taas tänään mitata mutta turha toivo sekin - kuka tässä jaksaa paria sekunttia paikallaan seistä! =)

Nyt on taas pikapissillä käyty ja päiväherkut saatu joten käperrytään huovan mutkaan jatkamaan unia. *leveä haukotus*