Liitulla oli eilen vihdoin ja viimein rabies-rokotus. Kuukausi sitten se jäi vatsataudin takia saamatta. Lääkärinä oli tällä kertaa nainen, joka on nähnyt Liitun viimeksi ihan pikkuisena, 4 kk ikäisenä pallerona - muisti vielä Liitun ja senkin, että viimeksi on nähty kun pikkuisella oli puremahaava silmäkulmassa.

Liitu antoi taas oikein hyvin tutkia hampaat ja kaikki, mutta tälläkin kerralla jouduttiin sydänäänistä toteamaan, että ilmeisesti koiralla on sydän... Niin kova höyry oli taas päällä. Lääkäri nauroikin, että kovin on iloinen koira - ja omistaa lihaksikkaat pakarat. Ensin nauroin että tuo rimppalakinttuko muka, mutta kun itsekin sitten kokeilin, niin täytyihän se todeta: hyvin on neitokaiselle voimaa tullut takajalkoihin. Ei ihme tuolla vetämisellä...

Tänään on sitten Speedyn vuoro mennä rokotukselle ja koska se tapahtuu kaupungissa, on Speedy ollut Miehen mukana töissä. Liitu on ollut oikein hyvin yksin kotona, mitään ei ole tuhottu. Iltalenkkikin meni suhteellisen hienosti. Vastaan tuli kaksi koiraa, jotka yleensä aina aiheuttavat jonkinlaisen hepulin. Nyt vain pientä uteliaisuutta - edes kuonopannasta ei tällä kerralla koetettu vapautua ollenkaan!

Vuodenvaihde tulossa ja nyt jo sieltä täältä kuuluu kaikenlaista paukuttelua. Vähän huolestuttaa pikkuisen puoleseta - pariin otteeseen on saatu jo havaita, ettei ilotulitus ole Liitulle mikään hauska juttu. Nyt ostimme apteekista D.A.P. -laitteen, joka kytketään pistorasiaan ja se erittää asuntoon feromonia. Se on samaa hormonia, mitä koiran emä erittää - eli koiran pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi ja olla häiriintymättä uusista ja oudoista asioista. Uusi vuosi vastaanotetaan ihan kotosalla nelisteen, karvaisten kavereiden ehdoilla.