Ihan niinkuin mainoksessa sanotaan: hyvä ruoka, parempi mieli. Sama pätee meilläkin. Parit onnistuneet pihakäynnit (kaikki tarpeet ulos), pikku tirsat, ruokaa ja luun jyrsimistä - Liitu on kuin uusi koira taas. Vähän piti vielä mieltä osoittaa ja suoraan silmiin tuijottaen viedä tossu ja jyrsiä sitä keskellä olohuoneen lattiaa. Kun yhtä tiukasti sitä silmiin tuijottaen komensin, alkoi pikkuneidin selkäranka ihan lievästi murtua ja naamasta näkyi jo että hitsi, tätä ei saa tehdä mutta jos kuitenkin... Kun menin ottamaan tossua pois, antoi sen ihan nätisti. Hyvä me!

Liitu juttelee. Suoraan silmiin katsoen se pitää matalaa mörinän, ulinan ja haukunnan sekoitukseksi luonnehdittavaa ääntä: "wrouwrouwrou". Samaan aikaan häntä heiluu niin että irtoaa vielä..! (nyt se komentaa tuossa vieressä luuta, "hauwauvau", mainio tyyppi). Sisällä Liitu reagoi jo nimeensä. Kun kutsun sitä nimeltä, pieni pää suurine korvineen nousee kuikuilemaan milloin mistäkin. Lempihommia on sängyn alla möyrimisen lisäksi maata sohvan alla tai sohvan ja nojatuolin välissä lattialla. Emännän touhut on mielenkiintoisia. Erityisen suurta huomiota jostain syystä herättää syöminen ja juominen - niitä Liitu ihmettelee käännellen päätään puolelta toiselle.

Liitulla on mainio tapa hyppelehtiä neljällä jalalla ylös alas, jonka jälkeen se sekunnin sadasosassa asettuu istumaan ja katsoo suoraan silmiin häntä vipattaen. Elekin ruokakaapille päin, niin jo on jaloissa pomppiva koiruus: katso, osaan hyppiä näin! Ja istua näin! Ja tassuakin antaa näin! RUOKAA MULLE HETI TÄNNE NYT! Nyt hauska juttu on myös jäinen piha. Jäiseen kohtaan on hauskaa hypätä tasajalkaa ja liukua sitten kaikki neljä tassua sladissa eteenpäin.

Mies soitti. Onneksi saadaan rakkaat kotiin taas huomenna. Nauroi Liitun tempauksille ja kertoi Speedyn olleen aikanaan ihan samanlainen. Vaikea uskoa kun katsoo isoa poikaa nyt. Huominen voikin olla melkoista sutinaa kun koiruudet taas tapaavat toisensa. =)