Mies lähti töihin ja minä jäin kotiin kahden koiran kanssa. On jännä huomata muutos koirien käytöksessä, kun laumasta puuttuu jäsen / jäseniä.

Kun Mies lähti Speedyn kanssa aamulenkille, Liitu juoksenteli ikkunasta toiseen ihan hädissään kun kaveri meni pois. Katsoi minua välillä kuin kysyäkseen, että miksi me ei menty? Kun olemme kahdestaan, Liitu ei jätä minua hetkeksikään silmistään. Jos touhuilen keittiössä tai olohuoneessa, se seuraa touhujani sohvalta. Kun siirryn makuuhuoneeseen, koira tulee perässä. Ja jos käyn suihkussa / vessassa ja vedän oven perässäni kiinni, voin olla ihan varma siitä että oven takana vahtii koiruus.

Sama juttu Speedyllä. Kun Mies lähti, Speedy istui ensin hievahtamatta ulko-oven edessä. Yleensäkin se päivystää eteisessä, josta sillä on hallinnassa lähestulkoon koko asunto tapahtumineen. Molemmat koirat ovat valppaita. Ei riehumista, ei leikkimistä. Molemmat vahtii. Nytkin tätä kirjoittaessani minulla on selän takana tuplavahti: Speedy makuuhuoneen ovella ja Liitu heti hänen takanaan eteisessä.

Liitu ymmärtää jo kun se tekee jotain väärin ja osaa "hävetä". Aamulla se loikkasi innoissaan keittiön pöytää vasten saaden aikaiseksi sen, että Miehen kahvikuppi kaatui ja koko sisältö lillui valkoisella pöytäliinalla. Ei tarvinnut kuin kuorolausunta "nyt Liitu oli tuhma", kun koira vetäytyi nojatuolin taakse luimistelemaan, sieltä se huovan takaa kuikki sen näköisenä että hitto mitä tulikaan tehtyä. Hetken perästä se tuli häntä heiluen hakemaan paijauksia: onhan kaikki nyt hyvin? Kyllä, kaikki hyvin taas.