Aina hetkittäin me pötkytellään ihan sulassa sovussa, tassu tassussa...
... paitsi jos päivystetään ruokapöydän ääressä. Silloin voi tulla pientä taistelua siitä, kumpi sen mahdollisesti putoavan leipäpalan saa. Tosin sieltä ei koskaan putoa mitään, mutta toivossa on hyvä elää...
Välillä Speedy koettaa päästä niskan päälle vaikka minä olen sille kertonut että tässä taloudessa nainen on päällikkö...
Nooh... Sallitaan nyt miestenkin joskus päästä äijäilemään...
Ottaa kuitenkin vähän pattiin...
En minä pöydältä tota leipää ja kinkkua edes huomannut! Kunhan tässä nyt istuksin...
Vie nyt se kamera sinne mihin ei aurinko paista... Pieleen meni tämäkin...
Speedy luovutti, onko mulle mitään?
Tuolla ulkona autossa oli joku koira ja se haukkui meille. Varmuuden vuoksi menin mamin selän taakse piiloon. Nyt täältä ikkunan takaa voin jo vähän murista, vrouvrouvrou, siitäs saat vieraileva hukka!
Annetaas sittenkin Speedyn hoitaa tää haukkumispuoli, mä tässä otan vähän rennommin.
Jaa nyt ne lähti!? Okei: HAU HAU!! MURRURRRURRRR! VROUUU! VUH!
Remuu... Onko mun ihana Remu täällä jossain... Haloo...
Ei näy ketään. Remuu...! Ei olla nähty moneen päivään!!! Kulje tästä ohi jooko, kulje nyt!!
Nyyh, ei Remua... Turhaan ootan mä takana aidan.... Snirf!
Kommentit