Päätös tyttökoiran hankkimisesta 6,5-vuotiaan poikakoiramme Speedyn kaveriksi oli itänyt mielessä jo muutamia kuukausia. Howavartti/sakemannisekoituksemme oli paitsi kookas, myös melkoisen riehakas poika joten kovin moni koiranomistaja ei tullut tuttavuutta lenkeillä hieromaan. Speedyä kävi hieman surku; oli sääli ettei niin sosiaalisella ja kiltillä kaverilla ollut yhtään koirakaveria. Asialle piti tehdä jotain.

Lopullinen päätös syntyi, kun meillä oli toinen koira viikon hoidossa. Kun näki millaisen vaikutuksen se teki Speedyyn ja piristi omaakin mieltä, ei ollut enää epäilystäkään: toinen koira tulee taloon.

Perjantaina laitoin nettiin ilmoituksen, jossa kerroin etsiskeleväni isoa tyttökoiraa kaveriksi poikakoiralle. Heti lauantaina sain ensimmäisen soiton. Lähiseudulla oli myynnissä 9-viikkoinen tyttönen, huskyn ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Vaikka sekoitus ei ollut aivan sitä mitä olin mielessäni ajatellut, sovin kuitenkin tapaamisen samalle päivälle. Voihan koiraa katsomassa käydä.

Iltapäivällä ajelemme miehen kanssa annettuun osoitteeseen. Jännittää vähän. Oven avaa iloisesti hymyilevä nainen - ja ihan yhtä hymyä ja huiskavaa häntää ja pyörivää kerää on se pikkuinen koira joka naisen takaa syöksähtää vieraita tervehtimään! Asiaa ei tarvinnut juuri miettiä: tässä on Speedyn uusi kaveri. Valitettavasti voimme hakea hänet vasta sunnuntaina, joten edessä on vielä lähes 22 tuntia odotusta. Nimikin pikkuneidille tuli lähestulkoon itsestään vaaleasta värityksestä johdettuna: Liitu.