Tämä ilta Liitun kanssa on mennyt enemmän kuin mallikkaasti. Neitokainen on käyttäytynyt kuin enkeli; pienen metsälenkin jälkeen Liituskainen pötkötteli hetken sylissä kunnes siirtyi omaan pesään nukkumaan. Välillä hän on herännyt kuikuilemaan talon tapahtumia ja PYYTÄNYT PÄÄSTÄ ULOS - kun on tullut hätä, Liitu on alkanut kiertämään ympyrää pihan ovella ja tehnyt tosiaan kaikki pissat ja kakat ulos. Sitten on taas leikitty ja halittu ja nuoltu. Nimenomaan nuoltu, ei purtu! On treenattu taas istu- ja maahan -komentoja; ei ongelmia. Antoikohan ne siellä lääkärissä sittenkin tuolle minulta salaa jonkun lääkityksen..?

Tosin ansionsa voi olla ruokailussakin. Kun pikkuinen on nyt kasvanut ja vanhentunut, on ruokamäärää pitänyt tarkistaa. Nyt kun ollaan taas oikeilla desiluvuilla annostelun kanssa, se varmasti vaikuttaa myös käytökseen. Jospa se onkin syönyt kaikki tavarat, ihmiset ja ison koiran vaan sen takia että sillä on ollut nälkä..!

Huskyn luonnetta taitaa tulla pikkuhiljaa enemmän esille. Liitu pyytää päästä ulos huomattavasti useammin vaikkei olisi hätäkään - istua nököttää rappusilla ja tarkkailee ympäristöä. Välillä käy dyykkailemassa lumessa ja tulee taas istumaan portaille. Kun tiellä kulkee toinen koira, Liitu edelleen juoksee minun jalkoihini piiloon - ja heti koiran mentyä juoksee aidalle katsomaan että mitäs tässä nyt tapahtuikaan. Rohkeutta tulee pikkuhiljaa lisää.

Nyt Liitu keksi näköjään uuden leikin. Se kierittää pallon sängyn alle, ryömii itse perässä, työntää pallon nurkkaan ja haukkuu ja murisee sille. Onneksi meillä on vain yksi ainoa naapuri..! =) Toinen haukunnan aihe on muurahaiset. Liitu ei voi sietää niitä mustia pieniä mönkiäisiä reviirillään. Tovi sitten onneton muurahainen oli eksynyt Liitun juomakuppiin. Siellä tyttönen istui kylppärissä kupin edessä ja rähisi. Vesi piti vaihtaa ja kuppi huuhdella ennenkuin siitä sopi taas juoda. Siisti Liitu!

Toisinaan tuo kiukkupussi käyttäytyy kuin uhmaikäinen kakara. Jos joku asia ei miellytä, Liitu heittäytyy selälleen, haukkuu kimeästi ja sätkii tassuillaan. Nyt se on vähentynyt kun huomaa, ettei kiukkuamisella saa haluamaansa. Ehkä se jonain päivänä ymmärtää, että olemalla koiriksi saa sitten ihan mitä vaan... =)

Liitu sai tänään kaksi "uutta lelua". Tein vanhoista varrellisista sukista sille ajanvietettä: toisen sisään laitoin tennispallon ja toiseen paperia ja sukan varret solmuun. Niitä on nyt mukavaa retuutella ympäri asuntoa, jippii! Täytynee suojella käytössä olevia sukkia ettei luule niitäkin puruleluksi...

Lääkitys on niinikään onnistunut todella hyvin. Eipä ole vastaan vielä tullut sellaista asiaa mitä Liitu ei söisi. Lääke menee ruuan seassa tai ilman ruokaakin - ihan sama, kunhan on syötävää! Silmäkulman haavaakin antaa hyvin puhdistaa. Silmätipat on vähän kurjempi juttu, mutta nekin menee pienellä väsytyksellä.

Liitu kasvaa ihan silmissä, iso tyttö jo! Naama ja selkä tummuu ja karva selässä tuntuu jo ihan aikuiselta. "Vauvakoiran hajuakaan" ei enää niin selvästi tunne. Ensi kuussa meitä odottaakin ehkä uudet haasteet. Olin yhteydessä paikalliseen koiraharrastajien yhdistykseen. Järjestävät maalis-huhtikuulla pentukurssin jonne aion Liitun kanssa mennä. Liitun kanssa voisi myös harrastaa pelastus- ja rauniokoiratoimintaa. Käydään varmastikin aiheeseen liittyvässä infossa, katsotaan sitten miten jatketaan. Kunhan opitaan nuo arkipäivän käyttäytymissäännöt, niin se on jo loistava juttu. Jossakin vaiheessa kiinnostaisi myös luonnetestiin meno mutta se lienee ajankohtaista hieman myöhemmässä vaiheessa.

Liitusta on tullut jo niin rakas perheenjäsen, että on vaikeaa kuvitella aikaa ennen häntä. Aamulla nauroin, että Liitun tulo on tehnyt hyvää myös Speedyn statukselle; olin joskus sitä mieltä että iso poika on ihan kauhea riiviö, mutta kyllä hän tässä kohtaa tuntuu maailman kilteimmältä ja herttaisimmalta koirulta... Oikea nallekarhu. =) Liitu ei niinkään ole halipusi -koira. Viihtyy sylissä tai sohvalla rapsuteltavana ehkä hetken, mutta siirtyy sitten muualle omaan rauhaansa makaamaan tai riiviöimään jotakin. Harjaamista ollaan aina välillä harjoiteltu, mutta toistaiseksi vielä se on maailman kauhein juttu. Pikkuhiljaa edetään.

Silmästäkin on turvotus laskenut. Sunnuntain tapahtumista muistuttaa pieni haava silmäkulmassa, sekin hyvin paranemaan päin. Ihmeen hyvin Liitu on antanut sen olla, ei ole koettanut raapia tai hinkata sitä mitenkään.

Nyt jatkan rakkaan Liituskaisen kanssa illan viettoa - huomenna saadaankin sitten taas Miehet kotiin. Jee! =)

 

*** PÄIVÄN SISUSTUSMUUTOKSET (nämä tapahtui jo eilen...) ****

- Makuuhuoneen seinältä iso öljyvärimaalaus pois. Liitu söi sen kulman.

- Vessapaperi pois telineestään. Liitu keksi että on kovin hauskaa ottaa hampailla kiinni paperin reunasta ja lähteä se suussa juoksentelemaan läpi asunnon...