Tänään on juoksenneltu sydämen kyllyydestä. Aamulla lähdimme jo hyvissä ajoin pellolle lenkille koko porukka. Ilma oli hieno ja koirat pelmusivat hangessa täysin rinnoin nautiskellen. Liitu oli intoa täynnä kun sai juoksennella ison koiran perässä - perjantai-illan peltolenkki oli ollut vähän tylsä kun missään ei näkynyt ensimmäistäkään koirakaveria!!=(

Matkalla pellolle viereemme pysähtyi vanha pariskunta autolla. Ajattelin heidän olevan eksyksissä ja kysyvän tietä johonkin vaan ei - rouvan veivattua ikkunan auki molemmat autossa olijat ryhtyvät kilvan kehumaan Liitua: "ompa siinä kaunis koira! Ompa erikoisen suloinen koira, mikä se on?" Alkulenkki olikin ollut semmoista kiskomista ja riiviöintiä, että teki mieli napata neiti herttaisuus syliin ja lykätä se pariskunnalle kevätlahjaksi...

Olimme olleet pellolla jo jonkin aikaa, kun näin kauempaa että Liitun viikolla tapaama "poikaystävä" Rocky isäntineen oli lähestymässä. Rocky oli vapaana eikä isäntä ilmeisesti huomannut meitä vaan jatkoivat suoraan kohti. Tiesin jo entuudestaan ettei Speedy voi jostain syystä sietää kyseistä koiraherraa joten Speedy hihnaan ja lähdimme Liitun kanssa tervehtimään tulijoita. Kerroin että meillä on tuo iso poika nyt mukana ja se ei suhtaudu kovin kauniisti tähän toiseen mieheen. Rocky oli taas Liitun kimpussa ja telmivät omia juttujaan hetken aikaa Miehen pidellessä Speedyä hihnassa kauempana  pellolla. Sittenhän Liitu temput teki. Se keksikin esitellä uuden ystävänsä Speedylle - ja huudoista ja komennoista huolimatta kovaa ravia Speedyn luokse ja Rocky perässä!! Siinä Liitu sitten keikisteli kahden pojan välissä - Rockya kiinnosti kovasti neitokainen ja Speedy ärhenteli kun vieras mies yrittää lähennellä hänen tyttöään. Ikävä kyllä Rocky ei saanut kovin kauaa tehdä tuttavuutta koirujemme kanssa kun jatkoivat matkaa - haikeana se kääntyili vähän väliä Liitun perään huokailemaan... =)

Illalla sää muuttui talvisemmaksi ja taivaalta putoili sakeanaan jalkarätin kokoista märkää, valkoista tavaraa. Koska aamulenkin jälkeen koirat olivat ottaneet lunkisti ja pötkötelleet, niillä alkoi olla taas vähän ylimääräistä energiaa joten lähdettiin toiselle peltolenkille. Otin tällä kertaa Liitulle frisbeen mukaan - ihme kyllä sai sillä leikkiä ihan itse, Speedy ei ollut siitä lainkaan kiinnostunut. Liitusta paljastui taas uusi juttu: se osaa kätkeä tavaroita - tai no, yrittää ainakin. Kovin se kaivoi monttua hankeen ja koetti sysiä fresbeetään sinne. Kun se sitten hänen mielestään oli piilossa, jatkoi tyytyväisenä matkaansa. Ei ollut kyllä lainkaan ihastunut siinä vaiheessa kun huomasi, että hienosti piilotettu lelu olikin taas mamin kädessä...

Lenkeillä aina huomaa miten Liitu on kasvanut. Muistan ne ensimmäiset kerrat pellolla kun se yritti pinkoa hangessa Speedyn perässä pysymättä vauhdissa alkuunkaan. Nyt se jo mennä viipottaa hyvin ison koiran peesissä ihan metsään asti. Vähä vähältä sen rohkeuskin kasvaa, kerta kerralta se uskaltautuu vähän pidemmälle, vähän pidemmäksi aikaa - tottelee kyllä hyvin kun sitä kutsuu luokse. Vieraisiin koiriin Liitu suhtautuu vielä (onneksi) varovaisen uteliaasti: niitä on mukava tuijotella ihmisten jalkojen takaa. Häntä kuitenkin heiluu ja into tutustella lähemmin on kova. Täytyy vain toivoa, ettei se jonain päivänä ryhdy tekemään tuttavuutta liian innokkaasti väärän koiran kanssa - kaikki kun eivät varmastikaan suhtaudu riiviöön yhtä pitkämielisen lempeästi kuin Speedy. Onneksi suurin osa tuossa lähipellolla ulkoilevista koirista on jo "tuttuja" - tietää ketä voi vähän väistää ja ketä saa mennä tervehtimään reilumminkin.