Elämä on ollut leikkauksenkin jälkeen tasaista, eikä mitään suurempia muutoksia Liitun luonteessa tai muutenkaan elossa ole ollut nähtävissä. Ainoastaan hihnalenkeillä jotkut toiset narttukoirat suhtautuvat Liituun hieman epäilevästi, mutta pääsääntöisesti muiden koirien kanssa menee edelleen ok. Liitu on lähestulkoon yhtä sosiaalinen kuin ennen leikkaustakin. Olemme nyt käyneet pitkästä aikaa koirapuistoissa joitakin kertoja. Jos siellä on max. kolme koiraa Liitun lisäksi, neiti näyttää nauttivan olostaan. Jos muita koiria on enemmän, Liitu vaikuttaa vähän stressaavan tilannetta ja lähinnä vain seisoo jaloissani ihmettelemässä. Niimpä emme ole nyt puistoon poikenneet, jos siellä on väkeä runsaasti.

Elämään on nyt tulossa muutoksia, kun laumamme miespuoliset jäsenet muuttavat omaan kotiin... Koirien kannalta tilanne surettaa siinä mielessä, että Liitulla on ollut pennusta lähtien koirakaveri. Yksin kotona se on ollut ainoastaan juoksujen aikaan, muuten on aina ollut läsnä koira- tai ihmiskaveri. Tulevaa uutta elämäntilannetta on nyt pääsiäisen pyhinä jo hieman harjoiteltu ja ainakaan näin heti kättelyssä ei mitään katastrofaalista ole tapahtunut. Neiti syö, leikkii ja hippaloi ihan normaalisti. Toisinaan se jää vähän katselemaan ovelle ikäänkuin odottaen puuttuvaa laumaa, mutta onneksi se ei mitenkään järisyttävän masentuneelta vaikuta. Toivottavasti ei ole sitä jatkossakaan.

Toki uusi elämäntilanne on outo meille molemmille. Työhöni kuuluu jonkin verran matkustelua ja miehestä on totta kai ollut iso apu, kun on ollut kotona koirien kanssa. Ja toki myös sillä koirakaverilla on ollut iso rooli... Tuskin kuitenkaan olen maailman ainoa yksin asuva ihminen, jolla on koira. En siis suostu edes ajattelemaan sellaista vaihtoehtoa, että antaisin Liitun pois - eihän ihmislapsistakaan luovuta muutosten edessä..! Tärkeintä on vain saada nyt olosuhteet luotua sellaisiksi, että koiralla on hyvä olla ja se voi elää jatkossakin onnellista koiranelämää. =)

Viikolla menemme tutustumaan koirahoitolaan, joka sijaitsee tässä lähellä. Muutaman kuukauden päässä odottava ensimmäinen hoitolakeikka on sitten taas jännä paikka: eihän Liitu ole hoitolassakaan koskaan ollut ilman Speedyä. Kyseessä on erittäin hyvämaineinen ja ammattitaitoinen hoitola, joten voin kyllä hyvillä mielin Liitun sinne sitten aikanaan jättää. Osaavat varmasti käsitellä neitiä ja pitää hänestä hyvää huolta. Miehen kanssa olemme puhuneet, että totta kai koirat voivat tavata toisiaan jatkossa ja puolin ja toisin on hoitoapua tarjolla jos ja kun sitä tarvitsee. Hyvä niin. Ajatus Liitun jättämisestä jonkun vieraan ihmisen hoiviin tuntuu aivan mahdottomalta ja vaikka netti on täynnä ilmoituksia koiranhoitajista, niin miten löytää juuri se oikea ihminen, en tiedä.

Nyt vietämme leppoisaa pyhäpäivää - minä siivoan ja tytteli pötköttelee makuuhuoneessa. Aamulla teimme reippaan lenkin ja Liitu nautti taas yöllä sataneesta lumesta. Illemmalla luvassa lisää lenkkiä...