Lenkkeily on vielä aika pelottavaa. Tuttu kotipiha ei olekaan enää näköpiirissä, ympärillä on vain outoja hajuja ja ääniä - ja mami jonka jalkoja vasten voi hyppiä niinä hetkinä kun ei jumita peffallaan keskellä tietä. Kun sitten vihdoin käännytään kotiin päin pitää vetää ja loikkia kuin aropupu. Ja tietysti matkan teko hidastuu kun jostain syystä hihnan toisessa päässä oleva tyyppi pysähtyy aina kun Liituska rupeaa vetämään.

Emäntä on kyllä saanut uusia tuttuja. Joka toinen vastaantuleva mummu  jää jutustelemaan ja ihastelemaan pientä koiruutta. Tänään oltiinkin lenkillä niin kauan, että se odotettu pissakin nyt vihdoin tuli hihnassa ja johonkin muualle kuin omalle pihalle. JEE! Kakkaa sen sijaan piti pidätellä sinne omaan pihaan asti - se ei suostunut tulemaan vaikka omaakin pihaa kierrettiin hihnan kanssa melko tovi. Kun vihdoin vapaus koitti, syntyi tulostakin. Voi muuten pienestä eläimestä tulla tavaraa ulos, huhhuh!

Liitu on oppinut kerjäämään - tai vaatimaan, miten sen haluaa tulkita. Kun se haluaa vaikkapa ruokaa, se istuu eteen, tuijottaa suoraan silmiin ja "hurisee". Ei murise vaan pitää nimenomaan ihmeellistä hurinaa. Sillä on hauska tapa juosta jaloissani joka paikkaan mihin menenkään ja käydä sitten makoilemaan keskeiselle paikalle korvat väpättäen, herkeämättä seuraten. Vahtikoira! Eilisen "ottelun" jälkeen meininki on ollut ihan toisenlaista, on pusittu ja oltu söpöjä, luuta pureksitaan =)

Juuri tälläkään hetkellä ei voisi uskoa, millainen riiviö koiruudesta kuoriutuu esiin kun Mies ja Speedy tulee kotiin. Iso koira ei saa hetken rauhaa - siis ei todellakaan hetkenkään rauhaa. Tämä koskee myös yöaikaa kun me kaikki muut yritämme nukkua. Liitu sipsuttelee ympäriinsä ja roikkuu milloin helmalakanassa, milloin verhossa ja milloin Speedyn kimpussa. Isäntää täytyy välillä käydä  herättelemässä josta seuraa se, että sängyn toisella puolella raappii pieni ja toisella iso koira. Voi kuulostaa hauskalta, mutta sitä se ei ole kahden aikaan aamuyöllä... Eikä viideltä... Eikä kertaakaan siinä välillä.

Liitu tekee tarpeensa jo ulos tai lehdelle paitsi yksin ollessaan ja muutoin mieltä osoittaessaan. Kostoksi yhteiskunnalle pitää pissailla ja kakkia mihin sattuu - mitäs jätitte yksin! Mitäs veitte multa luun! Mitäs en päässyt pihaan ison koiran kanssa! TÄSTÄS SAATTE!

Nyt tekstiä on tullut tarpeeksi - näin miettii ainakin Liitu joka nykii tuossa juuri hampaillaan tietokoneen johtoa. Koiruusleikit odottaa...