Liitulla on ollut ilon ja onnen päivät. Perjantai-iltana vietettiin pitkä tovi ulkosalla Remun perheen kanssa ja koiruudet saivat mellastaa keskenään sydämensä kyllyydestä. Tänä aamuna Remu isäntineen kulki pihan ohitse ja pysähtyivät morjestamaan. Meno oli taas sen mukaista, että päätettiin mennä jonakin päivänä yhdessä pellolle telmimään. Täytyy vaan valita viileämpi / sateinen päivä jollonka pellolla luultavasti ei törmää käärmeeseen heti kättelyssä.

Pikku onnettomuuksiltakaan ei olla vältytty. Eräänä iltana Liitu sai taas tuta mitä voi seurata siitä kun se pikkuinen nenä pitää työntää joka paikkaan. Siitä hyvästä tuli koirapuistossa toiselta tytöltä pientä läksytystä, silmäkulma oli taas vaihteeksi auki mutta tilanteesta selvittiin kotoa löytyneestä ensiavusta ja lääkäriä ei tarvittu. Kolme kertaa Liitu on ottanut kunnon spurtit ja karannut pihasta - onneksi talon editse kulkee hiljainen tie ja mitään ei sattunut (ellei lasketa lukuun tien toisella olevan omakotitalon kukkaistutuksia joita enää ei kai oikein ole...). Tulee sentään takaisin kun emäntä lähtee juoksemaan eri suuntaan mutta tarkkana täytyy kuitenkin olla - nuo spurtit eivät ole mitenkään toivottavia tapahtumia. Tänään neitokainen taas hyppelehti into pinkeenä aitaa vasten kun parkkipaikalla kulki naapureita. Luiskahti sitten jotenkin niin, että takajalka jäi terassin ja aidan väliin. Seurataan nyt tilannetta, lähteekö se turpoamaan tai mitään. Vähän se ensin sitä nilkutti mutta nyt ei näytä menoa haittaavan. Hyvä seurata kuitenkin. Ja pisteenä iin päälle minä leikkasin neidiltä kynnet (antaa tehdä sen tosi hienosti) ja yhden onnistuin leikkaamaan hermoon. Liitu ei reagoinut tilanteeseen millään tavalla enkä olisi edes tajunnut koko asiaa, ellei yhtäkkiä kynsi olisi alkanut liruttamaan verta. Sitä tulikin sen verran kiitettävästi että oli ihan onni, että kyseinen toimenpide suoritettiin ulkotiloissa.

Eilinen kotiintulo asioilta oli taas mielenkiintoinen. Eteinen ja makuuhuone oli täynnä paperisilppua ja paperin laadusta pelkäsin jo pahinta. Kyllä, Liitu oli siepannut pöydältä kalenterin välistä kirjekuoren - ainoan virallisen lakipaperin mikä tässä taloudessa löytyy ja mitä ihan ehdottomasti ensi viikolla tarvitsen. Ehtisin tietysti tilaamaan vielä uuden kopion - ja maksaa taas muutaman euron siitäkin hyvästä. Olin kuitenkin tyytyväinen ettei Liitu ollut siepannut muita papereita kalenterin välistä - siellä olis mennyt mm. tän talouden kaikki laskut... Ryhdyin siivouspuuhiin ja huomasin, että sängyn alta pilkottaa vielä joku paperi joka näyttää olevan jotakuinkin yhtenä kappaleena. Ja niin loistavasti oli Liitu onnistunut tämän suikaloinnin suorittamaan, että oli suikaloinut vain kirjekuoren ja maksukuitin - lakipaperi oli ollut ilmeisesti sen verran kuivaa jyrsittävää että oli jättänyt kaikki tekstikohdat syömättä ja järsinyt vaan reunat. *Helpotuksen huokaus*. Tosin voi aiheuttaa katseita sekin, kun ryhdyn asiaa hoitamaan koiransyömän asiakirjan kanssa. No, ei voi minkään.

Nyt ollaan koetettu treenata "sivulle" -käskyä. Aina hetkittäin menee ihan ok, mutta tarvitsee vielä paljon treenaamista sujuakseen täysin mallikelpoisesti.