Tänään lähdimme Liitun kanssa tutustumaan lähistöllä olevaan koirapuistoon. Matkan aikana ehdin jo miettimään vakavissani, pitäisikö minun hankkia Liitulle dogsitteri tai viedä se päivähoitoon - yksin vietetty päivä oli taas tehnyt tehtävänsä ja koirassa oli virtaa kuin villisikalaumassa. Nyt se on sentään jo pikkuhiljaa oppinut kulkemaan hihnassa jotakuinkin mukavasti; ei niin kovin enää syöksähtele sinne tänne ja hyppelehdi siksakkia. Pääsääntöisesti pysyy yhdellä puolella tietä - ellei jotain todella mielenkiintoista ilmaannu, sitten on pakko tehdä mutka. Uskoo jo jonkin verran "ei vedä" -komentoa kun sen yhdistää pysähdykseen. Osaa stopin jälkeen kulkea taas vähän matkaa vetämättä. Onhan Liipuska jo iso hieno tyttö; ikää on tullut huikeat 5 kk, säkä on (eilen mitattuna) 58 cm ja painoa 25,5 kg. Uusi eläinkaupasta ostettu vehnätön junioriruoka on kelvannut hyvin ja näyttää myös sopivan hyvin. Se on kehitetty erityisesti saksanpaimenkoira -tyyppisille ja -sukuisille koirille, koostumuksessa on huomioitu erityisesti rodulle ominainen herkkä vatsa + suuri koko (luuston kehitys). Nyt kun Liitulta on vähän tuota laardia vatsan seudulta sulanut pois, se näyttää kropaltaan aika lailla sakemannilta (ainakin joistain kulmista katsottuna...). Väritys on pysynyt hyvin eksoottisena. Viimeksi tänään lenkillä kuulin ah niin tutuksi tulleen kommentin: "Ompas erikoisen näkönen koira, vähän niinkuin susi". On kysytty monesti mikä se on, onko se koirasusi ja ihmetelty miten suden näköinen se on. No jaa, iltana eräänä kun katselin jotain susi -aiheista dokumenttia telkkarista niin en ihan huikaisevaa yhdennäköisyyttä löytänyt... Liitulla on ainakin isommat korvat. =)

Hampaat on vaihtuneet jo tiuhaan tahtiin, tämän viikon aikana niitä on lähtenyt jo kolme (yksi takaa + molemmat torahampaat alhaalta edestä). Tilalle on kasvanut hieno valkoinen rivistö suuria suuria hampaita... Enää se ei pure ja näyki ihan niin paljon (paitsi Miestä se jostain syystä tykkää koettaa retuutella hampailla) eikä hampaat ole enää niin naskalit kuin alkuun.

Lähdimme siis iltapäiväretkelle koirapuistoon. Kun saavuimme paikalle, puisto oli tyhjä. Paikkana se olikin mukava; aika suuri alue, vaihtelevaa maastoa ja erikseen alueet isoille ja pienille koirille. Luonnollisestikin valitsimme sen isojen puolen. Liitu oli aivan ihmeissään yllättäen koittaneesta vapaudesta. Kiersi ja nuuhki paikkoja, ihmetteli uusia hajuja. Kiersimme yhdessä alueen, halusin varmistua että paikka todella on siisti, ehjä ja turvallinen. Kaikki ok. Kovin kauaa emme ehtineetkään kahdestaan ihmetellä, kun saimme kavereita, Sakemanni -sisarukset isäntineen ja emäntineen. Narttukoira suhtautui Liituun aluksi vähän ärhennellen, mutta kun olivat kotvan aikaa toisiaan nuuhkineet, tuhahti vain eikä enää piitannut koko tytöstä. Liitua kovin sisarukset kiinnostivat - se jolkotteli niiden vanavedessä turvallisen välimatkan päässä ja aina kun jompikumpi niistä huomioi Liitun jotenkin, se juoksi jalkojeni taakse jemmaan.

Hetken kuluttua paikalle tuli pari muutakin koirakaveria. Tutustumisnuuhkimiset ja sitten taas omiin touhuihin. Jonkin aikaa Liitu seuraili muiden koirien touhuilua vähän takavasemmalta, kunnes rohkaistui menemään leikkeihin mukaan. Loppujen lopuksi tilanne meni niin, että meidän hieno pieni Liitu villitsi koko katraan: kävi jokaisen edessä härnäämässä ja juoksi sitten matkoihinsa. Loppupelissä koirapuistoa ympäri kirmaili joukkio koiria; Liitu edellä ja neljä muuta perässä... =) Vähän ensin katselimme siinä kaikki, että onhan tuo vielä leikkiä onhan - näyttihän se sitä olevan kun juoksun jälkeen kaivettiin yhteisessä ymmärryksessä samaa kuoppaa ja kuskattiin vuoronperään samaa keppiä edestakaisin.

Tunnin touhuamisen jälkeen oli aika lähteä kävelemään kohti kotia. Kyllä oli Liitulta veto pois!  Tyytyväisenä jo ajattelinkin, että tänään se varmastikaan ei jaksa retuuttaa Speedyä kun on koheltanut muiden koirien kanssa - noh, ruokailun ja vajaan puolen tunnin makaamisen jälkeen sillä oli taas ihan uutta virtaa ja toiveet rauhallisesta illasta sai jälleen kerran unohtaa... Nyt joudummekin olemaan tarkkoja siitä, miten koirat keskenään temuavat. Vanha herra kävi viikko sitten röntgenissä jossa todettiin pahat kulumat takalonkissa. Speedyn kepit on nyt heitelty ja rajuimmat leikit leikitty. Koeta tuota sitten selittää kahdelle aktiiviselle koiruudelle, että miksi ei saakaan hyppiä ja kouhata mielin määrin miten sattuu... =(

Huomenna olisi sitten taasen Liitun "koulupäivä". Nyt on kaksi koulutuskertaa takana - ensimmäinen meni todella loistavasti ja toinen meni - niin no, menihän se. Yksi nuori uroskoira oli Liitusta kovin kiinnostunut ja pyrki koko ajan liki. Eihän Liitu tietenkään malttanut keskittyä itse koulutukseen kun toinen koira olisi kiinnostanut enemmän ja minulla täysi työ tehdä mitä ihmeellisempiä kevätjuhlaliikkeitä että sain huomion pois siitä toisesta... Automatka sentään meni hyvin - päästiin koulutukseen ja takaisin ilman, että Liitu oksensi autoon. Jee, siitä se lähtee!! =)

Sunnuntaina kävi pari kaveria kylässä ja ihmettelivät miten Liitu on kasvanut ja kehittynyt. Itse sitä ei niin aina tajuakaan, kun joka päivä koiran kanssa tässä on. Välillä tuntuu ettei tuo opi kyllä ikinä yhtään mitään mutta kyllähän se oppii - sanoivat kaveritkin että on rauhottunut paljon!!?? Taitaa pitää totta sanonta "aika kultaa muistot", onko tuo hukka ollut vieläkin riiviömpi muka joskus..?

Nyt taitaa olla jo meidän pissakakka -aika, joten vetäydyn kera koiruuden ulkotiloihin...