Menneellä viikolla oli vaikea paikka minulla, kun vein Liitun koirahoitolaan peräti kuudeksi yöksi ulkomaan matkani takia. Se on pisin aika, mitä olen koskaan Liitusta ollut erossa. Hoitola oli tuttu ja hyväksi jo entuudestaan todettu, mutta Liitu on ollut siellä aina Speedyn kanssa... Hieman mietitytti, miten se siellä yksin pärjää. Hyvin kaikki kuitenkin oli mennyt ja keskiviikkona minua oli vastassa pirteän ja hyvävointisen näköinen hukkaneiti. Hänellä oli ollut koko hoitolajakson ajan kaverina Tepsu-poika, jonka kanssa olivat ulkoilleet samassa tarhassa ja saaneet leikkiä keskenään.
Muuten tämä viikko onkin kulunut sitten hieman huonoissa merkeissä. Olen ollut itse kovassa kuumeessa, nyt jo neljättä päivää, ja ulkoilut ja muut touhuilut ovat olleet minimissä. Alkaa kohta päät hajoilemaan sekä Liitulta että itseltäni. Pari tuttua tyttöä on tarjoutunut auttamaan Liitun ulkoilutuksessa ja hoidossa, mutta tähän tilanteeseen apu ei nyt vielä ehtinyt, kun emme ole vielä käyneet yhdessä läpi Liitun kanssa ulkoilua yms. Aamulenkillä tapasimme naapurin Miro-koiran (hän on samanlainen kuin Liitu mutta luppakorvainen) ja siellä on emännällä sama tilanne ollut koko viikon. Niimpä sovimme, että menemme iltapäivällä yhdessä koirapuistoon, jossa kaverukset saavat juosta ja höyrytä yhdessä mielin määrin ja me kuumeiset emännät koetamme vain suoriutua sinne puistoon ja takaisin tajuissamme.
Muuten Liitun kanssa kahdestaan oleminen on mennyt ihan hyvin. Alkuun mietin, miten se reagoi jäädessään ainoaksi koiraksi, tuleeko esim. eroahdistusta tai jotakin muuta oireilua. Yhtään mattoa täällä ei ole syöty eikä muitakaan tuhoja tehty työpäivieni aikana, joten elän toivossa että tilanne jatkuukin ihan yhtä hyvänä.
Prahan tuliainen saa kyytiä
Pihahommissa
Kommentit