Koiran kasvattamisessa tällä hetkellä vaikeimmalta tuntuu "ajatella kuin koira" eli käyttäytyä itse kuin kunnon laumanjohtajan kuuluu. Oma kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys kasvaa pakostikin kun erilaisissa ongelmatilanteissa joutuu oikeasti miettimään, ettei saa menettää hermojaan, huutaa tai käyttäytyä muuten "ihmismäisesti" - eli koiran kannalta käsittämättömästi. On edettävä aina vaan rauhallisesti mutta jämäkästi, johdonmukaisesti, taas ja taas ja taas. Toisinaan se turhauttaa, mutta uskon muiden saman läpikäyneiden kokemuksia siitä, että vaiva on sen arvoista ja lopussa kiitos seisoo.

Liitu on saanut lisää rohkeutta ja sille on tullut kurja tapa syöksyä kaiken liikkuvan perään. Jos kotiin tullessa ei ole varuillaan, ulko-oven avautuessa ovesta syöksyy ohjuksena ulos joku karvainen möykky ja siinä vaiheessa kun tajuat sen olevan Liitu, se on jo jonkun naapurin oven takana hillumassa tai jos pihalla kulkee joku, hyppimässä sitä vasten. Sillä hetkellä se on totaalisen sokea ja kuuro kaikille käskyille, kutsuille ja kehotuksille. Pellollakaan sitä ei uskalla enää päästää vapaaksi - se kun syöksähtelee lintujen ja kaiken mahdollisen perässä eikä takaisinpaluusta ole mitään takuita. Liitun mielestä on vain hauska leikki kun sille huutaa että tänne - Liitu juoksee ohi kahtasataa ja melkein voin kuulla sen nauravan mielessään että siinähän heilut sen hihnan kanssa, minua et kiinni saa buaahahaahahaa! Leikin varjolla sen sitten saa napattua, sentään vielä on perso leluille ja herkuille. Ei välttämättä kovin kauaa enää.

Kevään tulo on aika jännä asia. Lumen alta paljastuu kaikenlaista mielenkiintoista järsittävää. Toisin sanoen kaikki mikä lumen alta paljastuu, on mielenkiintoista järsittävää... Naapurin pihalta on lumet jo hieman enemmän sulaneet ja mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin tunkea kuonoaan aidan alta naapurin puolelle ja koettaa syödä nurmikkoa...

Välieteisen oven lukitus meni uuteen uskoon. Speedy ja Liitu ovat olleet jo jonkin verran kahdestaan kotona ja muuten menee hienosti, paitsi yksi häijyys tehdään aina yksissä tuumin. Speedy osaa avata eteisen välioven = vapaa väylä Liitulle kenkähyllylle. Tähän mennessä koiran kitaan ovat päätyneet Miehen juhlakengät, minun GoreTexit + mokkasaappaat ja Speedyn valjaat. Kun kahvan kääntäminen päälaelleen ei isoa poikaa hillinnyt sekään, Mies ryhtyi lukkosepäksi ja operoi oveen lukon. Saas nähdä onko huomenissa sitten jo menty ovesta läpi vai mikä on genre työpäivän päätteeksi.

Liitu on ollut jo muutamia öitä täysin sisäsiisti. Päiväsaikaan tekee vielä pissit sisälle lehdelle, mutta kakkoja ei enää - paitsi silloin kun sitä silminnähden kyrsii joku ja täytyy häijyyttään tehdä jotain kakkakepposia. Liitun ilmeestä tosiaankin näkee kun se on päättänyt jotain ja miten sitä risoo jos asia ei onnistukaan. Tuntuu että sillä on  joku uhmakausi menollaan - kaikki kielletty on ihan megahauskaa ja ilmeestä näkee että se todellakin tietää tekevänsä jotain kiellettyä esim. pomppiessaan sängyllä. Kun sitä sitten kieltää, se korvat luimussa painelee sohvalle makaamaan, mulkoilee sieltä - kunnes on taas samoissa kielletyissä touhuissa.

Kaikesta huolimatta Liitusta on tullut niin kovin rakas perheenjäsen, että on aivan mahdotonta kuvitella enää elämää ilman sitä. Vaikka välillä väsyttää ja turhauttaa, tuntuu siltä ettei tuo otus opi ikinä koskaan milloinkaan mitään - kun se sitten illalla painautuu sohvalla kylkeä vasten, katsoo suoraan silmiin ja nuolaisee, ei voi kuin todeta että on se riiviö sitten kuitenkin maailman söpöin otus! =)