Liitu reagoi erittäin voimakkaasti liian vähäiseen liikuntaan. Eilisen migreenin johdosta en jaksanut tehdä Liitun kanssa kovin kummoista lenkkiä - välttämätön pissakakkalenkki mutta ei yhtään sen enempää. Sen sain sitten tuta nahoissani.

Koira oli koko illan suoraan sanottuna perkele itse. Illan häiriökäytösrepertuaariin kuuluivat mm. seuraavat toiminnot: pöydälle hyppääminen ja ihmisten ruuan syöminen lautaselta, sohvan päällisen suikalointi vaikka päällä makasi iso koira, juokseminen, haukkuminen, pomppiminen, pureminen, raapiminen... Vain joitain toimintoja mainitakseni.

Tänään ei alkanut yhtään sen paremmin. Aamu oli ihan arsesta, se mihin eilen jäätiin jatkui tänään. Iltapäivällä tulin kotiin jo hyvissä ajoin ja sain todeta ettei ole tosiaankaan ihan putkeen mennyt: lattialla lojui allekirjoittaneen sukkia ja paita - mistä lienee nekin metsästänyt, en tiedä. Mekanismituoli oli levällään, ilmeisesti aika mennyt mukavasti sen parissa touhutessa. Vaihdoin samantien lenkkivaatteet päälle ja ulos.

Pellolla Liitu juoksenteli sydämensä kyllyydestä uuden frisbeen perässä. Sen opin tällä reissulla, että ihan umpihankeen ei Liitulle kannata noudettavaksi tarkoitettuja juttuja heitellä, koska sieltä ne saa noutaa ihan itse. Neiti ei vaivaudu kyllä. Tunnin hippaloinnin jälkeen ryhdyttiin tekemään kotiin lähtöä. Koska pellolla ei näkynyt ketään, Liitu sai juoksennella vapaasti kunnes huomasin, että jonkin matkan päässä on mies ja koira. Tunnistin parin; kyseessä oli belgianpaimenkoirauros jolla ei jostain syystä ole ollenkaan yhteinen genre meidän ison pojan kanssa. Aina kun tulevat vastatusten tiellä, alkaa puolin ja toisin ihan järisyttävä rähinä ja ärhentely. Mies koirineen pysähtyi jonkin matkan päähän ja otin Liitun kiinni. Huutelin samalla että tämä on 16-viikkoinen tyttönen - mies tuntui helpottuvan heti ja kysyi, voiko laskea oman koiransa vapaaksi. Vastasin myöntävästi ja vapautin myös Liitun. Nämä kaksihan ihastuivat heti toisiinsa - tai sanotaanko että uroskoira ihastui ja Liitu lähinnä ihmetteli että mitäs hittoa tässä nyt oikein tapahtuu, poika kun ihastui nimenomaan "siinä mielessä". Tällaista ei Liitu-parka ollutkaan vielä nähnyt, Speedy ei luojan kiitos ole ainakaan vielä keksinyt harrastaa tämäntapaisia leikkejä.

Hetken perästä saatiin kaveriksi vielä naapurin Remu. Herrat suhtautuivat toisiinsa hieman epäluuloisesti ja etenkin Liitun uusi poikakaveri tuntui suhtautuvan toiseen poikaan vähän huonosti - varsinkin jos se meni Liitun lähelle. Äkkiä siitä kuitenkin rauhoittuivat, Rocky unohti toisen pojan ja keskittyi taas Liitun jahtaamiseen.

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja oli todellakin aika lähteä kotiin. Olimme jo kulkeneet hyvän matkaa Liitun kanssa kun perästä kuului yhtäkkiä kauhea huohotus ja kauempaa miehen ääni joka kutsui koiraa. Rocky olikin sitten päättänyt, että tyttökoiru on paljon mukavampi kuin joku metsälenkki ja lähti perään. Ei antanut raasu periksi ennenkuin isäntä tuli ja kytki remmiin koko kaverin. Se siitä ilosta.

Lenkki sentään väsytti Liitun joka nyt pötköttelee unisena sohvalla - vihdoinkin! Huomenna saadaan taas Mies ja iso koiruus kotiin joten vauhtia ei puuttune tulevistakaan päivistä.