Liitu kehittyy hurjaa vauhtia ja oppii jatkuvasti uusia asioita - niin hyvässä kuin pahassakin.

Autolla reissaaminen sujuu jo hyvin - itse asiassa niin hyvin, että Liituskainen pyrkii auton kyytiin silloinkin kun sinne ei missään nimessä olla menossa. Ilmeisesti tilanteeseen on auttanut se, että hän on jo niin isokokoinen, että näkee vaivatta auton ikkunoista ulos takapenkillä valjaissa istuessaan. Sieltä hän seuraa päätään kallistellen maailman menoa kunnes jossain vaiheessa kyllästyy koko touhuun, käy makuulle ja järsii luuta. Ei siis enää puklailua, ei ohikulkeville koirille tai muullekaan haukkumista - Liitun kanssa on suoranainen ilo matkustaa!

Arkitottelevaisuuden alkeet -kurssilla on nyt käyty viisi viikkoa. Paljon hyviä asioita on opittu ja niitä koetetaan nyt kotonakin sitkeästi treenata. Liitu on osoittautunut hyvin älykkääksi ja oppivaiseksi koiraksi - ainoa ongelma vielä tässä vaiheessa on, ettei neitokainen jaksa kovinkaan kauaa keskittyä yhteen asiaan. Kun jotakin muuta mielenkiintoista ilmaantuu (=kaikkea muuta), se unohtaa samantien sen mitä nyt oltiinkaan tekemässä ja ryhtyy kouhottamaan omiaan.

Huonoihin tapoihin kuuluvat ruokapöydästä kerjääminen ja ohikulkijoille (kaikille) räksyttäminen. Koetetaan näitä ikäviä juttuja kitkeä pois mutta jääräpäisenä kaverina Liitu tykkää kokeilla useampaankin otteeseen, että eikö näin tosiaankaan saanut tehdä... Hihnassa kulkeminen ei vielä tahdo olla kovin kehuttavaa. On hetkiä jolloin hihnassa kuljetaan hyvin nätisti, uskotaan käskyjä jne - ja sitten seuraavassa hetkessä vedetään kuin sisävesihinaaja, seilataan puolelta toiselle, pompitaan ja vörritään. On kuitenkin sanottava, että selkeästi pidempiä matkoja nyt jo mennään ihan nätisti ja se hilluminen on vähentymään päin.

Sisäsiisteyskin tahtoo olla vähän osa-aikainen taito. Voi mennä viikko - pari, ettei Liitu tee yhtään mitään jätöksiä sisälle sen enempää yöllä kuin päivälläkään. Juuri kun meinaan hehkuttaa että jes, nyt se on sisäsiisti, se duunaa seuraavana yönä lehdelle pienen järven kokoisen lätäkön pissaa. Kakkia se ei sisälle enää tee paitsi äärimmäisessä hädässä tai häijyyttään.. Naamastaan näkee kyllä, kummasta on kyse. Hihnassa nuo asiat onnistuu myöskin jo ihan mukavasti - nykyään voidaan tehdä tarpeet jo muuallekin kuin omalle pihalle, eikä se lumen puuttuminenkaan enää toimitusta haittaa.

Vaikkei Liitua vielä voi missään nimessä kutsua rauhalliseksi, on se kuitenkin oleellisesti muuttunut ihan niistä varhaisemmista pentuvaiheista. Jotakuinkin selvää kaiketi on, kuka hänen laumanjohtajansa on. Välillä on mielenkiintoista seurata, miten eri tavalla hän suhtautuu minuun ja Mieheen vaikka meidän käytöksellä häntä kohtaan ei eroja ole. Esimerkiksi aamuherätykset. Minä herään siihen, että koira istuu sängyn vieressä heiluttamassa häntää, nuolee kättä ja jos en reagoi riittävän nopeasti, tulee nuolaisu käteen. Jos sekään ei vielä herätä minua, on sen jälkeen puolikas koira sängyssä ja märkä kieli naamassa - jäk! Miehen herätys taas tapahtuu niin, että koiruus hyppää loikalla sänkyyn ja majottautuu Miehen päälle. Kun neitokainen tietysti saa äkkilähdön sängystä alas, se jää sängyn vierelle tarttuen hampailla kiinni kaikkeen mahdolliseen. Erityisen suosittua purtavaa on Miehen kädet ja takaraivo??!! Ylipäätään Liitu riehaantuu enemmän miespuolisten ihmisten seurassa. Toki se on hyvin utelias ja halukas tutustumaan kaikkeen ja kaikkiin, mutta jostain syystä miehet saavat sen unohtamaan ne alkeellisetkin käytöstavat jotka on joskus opittu. Mikä lie alkukantainen peto Liitusta miesten seurassa kuoriutuu..!

Ulkonäöltään Liitu on taas muuttunut kovin: karva on tummentunut ja tuuhentunut. Nyt jo noina muutamana lämpimänä päivänä huomasi, että Liitu hakeutui mieluusti ulos ja varjoon kuin että olisi köllötellyt sisällä. Sisälle saamisessa onkin toisinaan kova homma - kaikenlaista makupalaa ja pussin rapistelua on harrastettu että koira saadaan sisätiloihin. Tämäkin on niitä juttuja jotka osataan silloin kuin tahdotaan - ja aina ei tosiaankaan tahdota!

Tänään tehtiin taas lenkki koirapuistoon. Siellä oli pari uutta kaveria ja Liitu sai taas pitkästä aikaa juosta ja peuhata sydämensä kyllyydestä. Kotona peuhaaminen on nykyään hyvin rajoitettua Speedyn lonkkavaivojen takia. Vaan kyllä oli väsynyt tytteli kun kotiin päästiin! Nyt taas 5 minuutin tirsojen jälkeen jaksaa vähän jyrsiä luuta ja heilutella häntää. Nyt sitten kuuluikin viu ja tuli koiran nenä kainaloon joten lienee aika koiruusleikkien!