Valkea lumipeite on vallannut eteläisenkin Suomen ja siitäkös ovat koirat innostuneet. Kumpikin vinkuu oven edessä alvariinsa ulospääsyä kerjäten ja voi sitä intoa kun sinne sitten pääsee! Liitun kanssa lenkkeillessä tulee päivä päivältä useammin mieleen, että turvallisinta mulle taitaisi olla pulkan hankinta - pulkka valjaisiin ja menoksi!! Sen verran kovaa vetoa ja menoa meillä on nyt ollut. Näyttää siltä, että lumen tulon myötä Liitun juuret on tulleet selvemmin näkyville. Onhan hänellä verissä niin paljon vetokoiraa kuitenkin.

Eilisiltainen lenkki oli Liitulle oikein onnen huipentuma! Kävelimme erään omakotitalon ohitse, jossa asustaa Lapinkoira Konsta. Konsta on pari kuukautta Liitua vanhempi ja ovat ihan vauvasta lähtien olleet kaverit keskenään. Konsta omistajineen oli pihassa ja emäntä huuteli, haluaisiko Liitu tulla leikkimään Konstan kanssa. Toista kertaa ei tarvinnut kysyä ja niimpä sitten hyvän aikaa kaverukset pihassa telmivät - Liitu juoksi kahtasataa edellä ja Konsta häntä suorana perässä. Kun leikki alkoi vähän hyytymään, ilmaantui paikalle vielä sakemanni Leka, joka on Liitun mielestä niiiiiin ihana..! Tosin Leka on jo hieman iäkkäämpi herra, joten häntä ei ihan kauheasti nuorison leikit jaksaneet kiinnostaa - antoi Liitun kuitenkin haistella ja keikistellä itselleen.

Kotiin tullessamme Liitu olikin jo niin väsynyt, että loppuillan pötkötteli vain ketarat oikosenaan olohuoneen lattialla. Lisää näitä lenkkejä..!