Sovittuun aikaan sunnuntaina olemme Liitun kasvattajan oven takana. Pikkukoira on täynnä energiaa; pieni nenä ja terävät naskalihampaat pitää työntää ihan jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaankin paikkaan. Liitu on fiksu. Nyt jo 9-viikkoisena se osaa tehdä tarpeet paperille ja istua käskystä. Hampaat, korvat, lonkat ja kaikki hän antaa katsoa ongelmitta. Kontaktia hakee hyvin, ilme on ystävällinen vaikkakin naaman perusteella voisi sanoa tyttelin olevan yksi Karhukoplan jäsenistä; neidillä on ruskeanharmaa maski muuten vaaleassa päässä.
Kasvattajalta saamme mukaan pentupakkauksen ja tiedot pennusta. Jäähyväisten jälkeen on aika lähteä kokemaan päivän seuraavaksi jännittävin hetki: tapaaminen Speedyn kanssa. Iso poika hyppää käskystä ulos auton takatilasta ja pikkuinen on yhtä heiluvaa häntää. Kovasti kiinnostaisi iso kaveri mutta ihan ei tahdo uskaltaa..! Hetken pyörimisen jälkeen päästään jo haisteluetäisyydelle puolin ja toisin, varovasti tutustellaan että mikäs tässä nyt on. Sitten alkaa automatka kotiin.
Liitu istuu sylissä yllättävänkin rauhallisesti. Utelias se kyllä on ja ympärillä paljon uusia hajuja. Yhtään se ei arastele - varuiksi mukaan otetut pyyhkeetkin säilyvät ihan kuivina koko matkan. Pissa tulee sitten vasta perillä ja näyttävästi suoraan eteisen lattialle.
Haistellaan ja tutustellaan paikkoja. Katsotaan mistä löytyy pissa- ja kakkapaikka, mistä vettä, ruokakuppi ja peti. Jokaiseen huoneeseen pitää luikauttaa pienet pissat. Sitten mennään tutustumaan pihaan. Sinne, pihan perille, tehdään kakka. Liitu saa kehut: hyvä tyttö, hyvä siisti tyttö.
Speedy onkin kiva iso kaveri. Sitä vasten on kiva hyppiä ja purra sitä korvasta ja hännästä. Sitten on hauskaa juosta sängyn alle piiloon ja sutia siellä eteenpäin kuin sammakko konsanaan. Kun Speedy on rauhoittunut, taas on kiva tulla härnäämään sitä - ja kun on riittävästi juostu asuntoa ympäri, taas sängyn alle piiloon! Sinne ei iso poika pääse.
Sohvakin on kiva. Harmi vaan että sinne ei vielä pääse ihan itse hyppäämään ellei tule juoksujalkaa ja ponkaise vauhdilla keskeltä olohuoneen lattiaa. Vielä mukavampaa on sohvalta alastulo: näyttävällä ryyd-loikalla suoraan toisen koiran / lelun / luun kimppuun, JIIHAA! Ja tossut on mukavia, niitä tästä taloudesta löytyykin useammat. Toinen toistaan maukkaampia! Harmi vaan että mami ja papi ovat vähän niuhoja: ei muka saa syödä tossua, pitää päästää irti... Mutta sohvan taakse tai keittiön pöydän alle on hyvä mennä möksöttämään, sinne ei muut helpolla pääsekään!
Liitu on varsinainen riiviö ja muutamaan otteeseen nauroimme, että neidiltä taisi jäädä itsesuojeluvaisto kasvattajan luokse... On vain hauska leikki mennä ottamaan isolta koiralta luu pois ja saada se rähisemään. Lyhyt välirauha syntyy kun onnistutaan saamaan molemmat omien luidensa äärelle saman aikaisesti. Molempia vaan kiinnostaa enemmän toisen luu - ja taas pompitaan ja äristään.
Neljän tunnin pomppimisen ja riiviöimisen jälkeen tulee uni. Se kestääkin peräti 15 minuuttia kun taas mennään - ison koiran kimppuun jiihaa! Ja taas juostaan, öristään, heilutetaan häntää, haukahdellaan, pyöritään, hypitään, juostaan... Välillä mami ja papi joutuu vähän korottamaan ääntään ja erottamaan kaksi sankaria toisistaan mutta väliäkös tuolla; homma jatkuu kun selkänsä kääntävät!
Illalla annetaan Speedylle hetkinen omaa aikaa isäntänsä kanssa, pääsevät kahden lenkille. Minä jään Liitun kanssa takapihalle. Etukäteen oli varmistettu, ettei missään ole pikkukoirun mentävää aukkoa. Mutta Liitu on ovela. Oikeassa asennossa aidasta pääsee sittenkin naapurin pihan puolelle, jippii! Karkumatka jää kuitenkin lyhyeksi ja toivon mukaan ainokaiseksi - nyt on koko tontti vuorattu verkkoaidalla...
Iltaa kohden meno vähän rauhottuu. Kakat ja pissat tulee enimmäkseen ulkona, muutama lirahdus sattuu sisällä mutta nekin pääasiassa paperille. Hyvä tyttö! Hieno siisti tyttö! Ruoka maistuu, niin oma kuin sen toisenkin, jos sinne kupille vaan ylettyisi... Unihetkiä alkaa tulla tiuhempaan tahtiin ja ne kestävät aina vähän pidempään.
Myöhemmin makuuhuoneessa olemme kaikki sulassa sovussa: Speedy omalla paikallaan lattialla sängyn vasemmalla puolella ja Liitu lattialla sängyn jalkopäässä huovallaan. Hiljaisuus laskeutuu kotiin.
Aamulla kellon soidessa Speedy on siirtynyt nukkumaan sohvalle ja sängyn vasemmalla puolella häntää heiluttaa iloinen pikku tyttönen.
Tämmöinen se oli:
Onhan niistä hurjimmista ajoista jo vähän rauhoituttu. Vapaana pellolla Liitu tulee kyllä kutsusta luokse ja emännän heittelemät lumirämmäleet kiinnostavat kuitenkin enemmän kuin siellä kauempana menevä vieras koira. Malttia ei vieläkään joka asiassa ole ihan kauheasti, mutta jonkinlaista yritystä on kuitenkin...
Kyllä tuohon pikku riiviöön on jo niin kiintynyt, ettei sitä enää pois antaisi millään. Vuosi ollaan jo pärjätty, miksei pärjättäisi tästä eteenkinpäin!
Ja tämmöinen siitä vauvelista on kasvanut:
Kommentit