Pääsiäisenä Liitu pääsi elämänsä ensimmäisen kerran mökille viettämään maaseutuelämää. Hieman etukäteen jännitti, miten matka menee ja kuinka se osaa olla vapaana luonnossa - vai osaako. Kun ihmiset pakkasivat tavaroita, koiruudet odottivat lähtöä jo kuumeisesti...

Riemulla ei ollut rajaa kun ikkunasta näki, miten isäntä pakkaili tavaroita autoon... Lähtö vaikutti siltä kuin olisi villisikalauman kanssa joutunut liikenteeseen.

Ja ei kun matkaan! Alkumatka vaikutti lupaavalta, molemmat koirat pötköttelivät yllättävänkin rauhallisesti Voyagerin takaboxissa. Lahden kohdalla Liitusta huomasi että nyt ei taida olla vointi paras mahdollinen. Sieltähän se puklaus taas tuli. Pysähdys, ulkoilua, vettä ja matka jatkuu...

Loppumatka menikin ihan ok. Liitu virkistyi ja oli aivan ihmeissään kun maisemat ympärillä muuttuivat: hiih, täällähän on vielä lunta, jippii!

Speedy-poika oli heti kättelyssä kuin kotonaan. Muutamalla kelpo loikalla rantaan ja sieltähän löytyikin retuutettavaksi sopivan kokoinen "keppi"...

...jota Liitu katseli vähän varovaisena. Mitä touhua tuo pitää tuolla mäen alla oikeen? Miten tästä rinteestä mennään alas? Kestääkö tää lumi, uskaltaako tässä liikkua? Ihme paikka - ja kukaan ei oo vielä kieltänyt mitään???

Noh, jospa mä tutkisin tästä mökin kulmalta ensin näitä vähän pienempiä risuja ja haistelisin paikkoja...

Ja tuonne asti sai mennä ennenkuin emäntä alkoi huutelemaan perään! Selvä, muistetaan tämä. Missäs se Speedy...

Siellä se edelleen reuhuaa ison keppinsä kanssa. Kyllä minäkin varmaan sinne jo uskallan...

Liitu on hyvin vieraskorea koira. Hetken ulkoilun jälkeen lähdettiin käymään Sedän luona. Setä saikin Liitusta varsin rauhallisen kuvan - neiti istahti pari kertaa Sedän jalkojen juureen kerjäämään rapsutusta, jonka jälkeen se veteli sikeitä keskellä lattiaa koko vierailun ajan.

Koko päivän kestäneen reippailun jälkeen väsyttää sen verran, että kerrankin maltetaan pysytellä paikoillaan ihan koko kuvauksen ajan.

Sunnuntaina vaihdettiin kyläpaikkaa Miehen isän luokse, maaseudulla sekin. Siellä meitä ihmisten lisäksi odottaisivat Cindy-kisu ja pieni Sheikki - 13-vuotias Yorkshiren terrieri -herra. Taas siis uutta Liitulle - mitenhän se mahtaa suhtautua?

Kuten sanottua, Liitu osaa käyttäytyä kylässä erittäin hyvin. Se oli rauhallinen, kiltti ja kovin seurallinen. Ihmiset loivat minuun ja Mieheen kummeksuvia katseita: "Mitä, tämähän on kiltti ja rauhallinen pentu. Eihän tämä mikään hirviö ole, tämähän on niin kiltti!" Niimpä niin...

Pientä koiraa Liitu pelkäsi. Se ei kertakaikkisesti voinut ymmärtää, mikä tuo pieni olio oikein on. Tutulle se kyllä tuoksuu mutta..! Kun Sheikki koetti tehdä tuttavuutta ja mennä Liitun lähelle, neiti haukahteli kimeästi ja pakeni ihmisten jalkojen taakse piiloon. Aikansa katseltuaan se tuli johtopäätökseen, että tuon täytyy olla joku kummallinen lelu. Kun Sheikki sitten hiljakseen käppäili keittiön lattian poikki, Liitu paineli perään ja antoi tassulla vähän vauhtia. Sheikki -parka ärähti ja emäntä kieltää potkimasta pientä koiraa. Ihme touhua, mutta olkoon sitten koko möykky.

Kissasta Liitu sen sijaan ei piitannut tuon taivaallista. Cindy-kisu on vielä ihan pentu ja iso koira (mitä Liitukin sen näkökulmasta on) on sille ihan outo tapaus. Kisu pakeni häntä pörröllään apukeittiön pöydälle josta se tuijotteli ja murisi Liitulle - Liitu vilkaisi pari kertaa takaisin mutta enemmän sitä kiinnosti lattialla olevat kissan lelut kuin itse kissa. Tuommonen muriseva musta juttu, mitä tuosta!

Illalla kotona. Kaksi mielenkiintoista ja paljon uusia juttuja sisältävää päivää takana. Vähemmästäkin sitä väsyy ja voidaan kerrankin pötkytellä ihan sulassa sovussa tässä samalla sohvalla; vanha herra Speedy ja pieni neiti Liitu.