Liitun kuulumiset ovat päivittyneet täällä harvakseen, kiitos laiskimuksen mamman...  Elämä täällä kulkee tasaista rataa - Liitu on ollut terveenä eikä muutenkaan mitään ihmeellisyyksiä kuulu. Aina hetkittäin joudutaan vähän kertailemaan syksyn koirakoulutuksessa opittuja taitoja. Neiti Jääräpää (tässä tapauksessa siis koira, en minä) kun tykkää säännöllisin väliajoin kokeilla, josko hän nyt sitten KUITENKIN olisi tämän lauman johtaja. No, ei ole.

Vuosi vaihtui mukavasti, kun Liitu pääsi viettämään sitä maaseudun rauhaan. Tosin joku näppärä yksilö on yhä vieläkin täällä meillä päin toisinaan ammuskellut raketteja, mutta Liitu ei ole ollut ainakaan yksittäisistä paukuista millänsäkään.

Lumen tulo ja pakkaset ovat aina nii-ii-iin ihana juttu!!! Kai Liitu puolikkaana malamuuttina löytää talviolosuhteissa jonkun sisäisen arktisen koiransa, koska meno äityy hetkittäin aivan hurjaksi. Edes pitkät lenkit tai koirapuistossa hippalointi eivät energiaa juurikaan vähennä... Tai menoa ainakaan.

Lauantaina 24.1. vietettiin Liitun ilon ja onnen päivää: ajeltiin maalle. Ja koska Liitu oli kerrankin hieno ja tottelevainen koira eikä karkaillut, se sai olla vapaana ulkona yhteensä viitisen tuntia! Siinä vaiheessa se pyysi jo itse päästä sisälle ja pikku tirsoille.

Talvi yllätti autoilijan... Liitulla alkaa mökkitiellä olla Speedy-tyyppisiä oireita: kauhea kohina alkaa takapenkin valjaista kuulua, kun oikeasta risteyksestä on käännytty ja maisema muuttuu metsäiseksi. Onneksi Liitu ei hillu autossa. Eikä kilju

Ja kun vapaus vihdoin koittaa ja hieno liivi viritelty päälle, on mitä mahtavinta tunkea naamansa lumeen ja haistella kaikkia ihania maalaistuoksuja.

Pellon reunassa on aika ajoin näkynyt peuroja, kettu, supi ja rusakoita. Nuuskuttelusta päätellen näin varmastikin on.

"Saa mennä!" Ja Liituhan menee...

Voi tätä riemua, voi tätä ilon ja onnen päivää! Silmänkantamattomiin valkoista hankea juostavaksi! Wuhuu! Liitu nautti hippaloinnista järven jäällä...

Kettukin oli käynyt rannoilla. Jäljet olivat tuoreet. Liitu kävi niitä kyllä haistelemassa, mutta kun oli niin paljon kaikkea muutakin, niin ei jaksanut yksiä ketun jälkiä kauheasti seurailla...

Illalla oli vähän uninen tyttö...