Sunnuntait eivät taida olla Liitun onnenpäiviä. Aamulla vielä oli mukavaa: pakkanen oli laskenut ja päästiin lähipellolle juoksentelemaan. Vähän syrjäisemmällä pienellä aukiolla päätin kokeilla, mitä vapaana pitämisestä seuraa ja yllättäen siitä seurasi vallan hyvää; pikkuinen pinkoi hangessa ison pojan perässä minkä kerkesi, sai höyrytä oikein kunnolla. Kun vihdoin oltiin hihnassa kiinni, tuli ihan oikeaoppiset hädätkin pellon pientareelle. =) Kotiin päästyämme oli molemmat kaverit niin väsyneitä, että makoilivat pari tuntia välillä vain vähän paikkoja vaihdellen.  

Iltapäivästä lähdimme käymään naapuripitäjässä. Matka ei ollut pitkän pitkä ja koska molemmat koirat ovat jo menestyneet autossa ihan ok, ne otettiin mukaan. Iso poika farmariauton takapaksiin ja pikkuinen turvavaljaisiin takapenkille. Alku sujuikin hyvin. Liitu katseli vähän aikaa maisemia kunnes kävi tapansa mukaan pötköttelemään. Ja sitten - ihan ilman ennakkovaroitusta kun olimme jo melkein perillä: kauhea puklu ja oksennus!! Kotimatka meni ihan yhtä huonoissa merkeissä: pikkuinen oksenteli ja näytti todella surkealta, Speedy ulisi ja mörisi takapaxissa.  Piristyivät molemmat kun päästiin kotiin, pienen levon ja aterioinnin / juomisen jälkeen meno ja telmintä jatkui taas ihan ennallaan.

Liitu osaa taas uuden jutun; hän osaa antaa jo käskystä tassua. Oikeastaan ainoa ongelmallinen tapa neitokaisella tällä hetkellä liittyy sisäsiisteyteen. Ollessaan hyvällä tuulella ja tyytyväinen oloonsa, se antaa jo ymmärtää haluavansa ulos ja osaa tehdä sekä pissat että kakat sinne. Kun sitten taas joku riepoo, ulos ei tehdä yhtään mitään vaikka siellä oltaisiin toista tuntia ihmettelemässä ja kaikki mahdolliset kevätjuhlaliikkeet tehtäisiin. Tämä aamu oli taas sellainen. Vaikka ulkona oltiin klo 06:45 - 07:15 ja vähän väliä pihassa vielä sen jälkeenkin, ei tullut pisaran pisaraa pökäleistä nyt puhumattakaan: sen sijaan se ehti duunata sisälle kahdet kakat ja yhdet pissat. Hyvin on yhteneväinen mielipide maanantaiaamuista meillä, mutta rajansa kaikella kuitenkin...

Eilen oli punnituspäivä ja tämänkertaiseen tulokseen suhtaudun lievällä varauksella, ei taida ihan täydessä tikissä olla tuo minun vaakani. Liitu on syönyt ihan normaalisti ja liikuttu on normaalisti - vaa´an mukaan painoa olisi tullut lisää peräti 2,5 kg eli neitokainen painaisi nyt 12,5 kg. Kuten sanottua, suhtaudun tuohon vähän varauksella. Täytyy hankkia jostakin vähän luotettavampi vaaka. Tuon vanhan rotiskon mukaan minäkin olisin lihonut kilon ja sehän ei nyt voi pitää paikkaansa..! =)

Liitun käytöksessä on ollut havaittavissa pieniä rauhoittumisen merkkejä. Enää se ei tarraa jatkuvalla syötöllä ihan kaikkeen kiinni hampaineen ja uskoo kohtalaisen hyvin komentoja, ainakin sisätiloissa. Ulkona taas on hieman haasteellisempaa - ei voi ymmärtää miksi esimerkiksi lumikasan päällä saa telmiä ja kaivaa mutta talon seinustalta ei saa kaivaa ja syödä kiviä. Miksi pellolla saa pomppia ja purra heinää ja oksia, mutta kun yrittää tunkea päätään aidan raosta naapurin puolelle ja purra sieltä jotakin niin heti kielletään? Outoa on tuo ihmisen logiikka, mutta ehkäpä siihen joskus vielä sisälle pääsee..!

Liitu ja Speedy on tullut taas ihan hyvin juttuun, joskin Liitua ihan selvästi ärsyttää se, että iso poika ylettyy moneen sellaiseen asiaan mihin hän ei. Ison koiran ei tarvitse aamuisin tehdä muuta kuin istua sängyn vieressä ja kuonolla vähän tönäistä, niin jo on isäntäväki ylhäällä. Liitu-parka sen sijaan joutuu nousemaan kahdelle tassulle sänkyä vasten eikä ylety sittenkään mihinkään - ja kaiken lisäksi komennetaan vielä alas. Pöh. Erityisen ärsyttävää on se, kun Speedy menee sohvalle, nousee selkänojaa vasten ja katselee ikkunasta ulos. Silloin Liitu hyppää viereen istumaan, tuijottaa Speedyä intensiivisesti ja rähisee sille. Ei tarvi kattella ikkunasta ulos kun en minä kerran vielä nää mitään!!

Silmä on parantunut hyvin. Antibioottikuuri loppuu keskiviikkona. Ja muutama päivä sen jälkeen päästään sitten vihdoinkin kokeilemaan sitä rokotukselle menoa...