Tänään oli ensimmäinen aamu, kun Liitu ei raapinut ovea tai ulissut perään minun lähdettyä töihin. Olen koettanut tehdä aamuista mahdollisimman järjestelmälliset ja tehokkaat, ehkä rutiinit auttavat Liituakin ymmärtämään ettei yksinoloon kuole. Olen enemmän kuin kiitollinen työstäni joka ei edellytä täsmällistä olemista missään tiettynä aikana - voin joustaa Liitun tarpeitakin ajatellen. Kotiin tullessa huomasin, ettei se sittenkään niin mallikelpoisesti mennyt. Ehkä Liitu ei ulvonut tai raapinut  ovea, mutta sen sijaan neiti on vieraillut kirjotuspöydällä ja temponut sieltä alas tossut yms. kamat mitä olin nostanut "koiran ulottumattomiin". Sängyssä oli myös pompittu, tai ainakin päiväpeittoa oli kovasti yritetty nyhtää lattialle. Pissoja oli tehty ihan yli oman tarpeen, onneksi pääsääntöisesti paperille kuitenkin. Kakkoja Liitu säästelee jo tosi hyvin ulos.

Vähän pyörimistä omassa pihassa, sitten ruokailu. Ruoka ei tuntunut tänään oikein maittavan, tai paremminkin näytti siltä, ettei maltti riittänyt syömiseen. Pitää taas pomppia, purra, riiviöidä ja juosta. Toisinaan tuntuu jokseenkin turhauttavalta hokea sekunnin välein että irti irti, kun koira on taas saman tien kiinni hihassa ja kädessä. Mutta minkäs teet muuta kuin hoet. Eiköhän se joskus vielä lopu tuo kokeilu ja uhmittelu.

Kun ruokailun jälkeen oli hetki levähdetty, lähdettiin lenkille. Onneksi pakkanen näyttää jo hellittävän ja sallii enemmän ulkona olemista. Lenkkeily ei tunnu olevan kovinkaan hohdokasta hommaa vielä. Täällä päin on paljon koiria joten niiden haukuntaakin kuulee koko ajan jostakin pihasta. Siitä Liitu ei tykkää, muttei nyt ollut ihan niin hysteerinen enää kuin aiemmin. Välillä pysähdyttiin, rapsuttelin koiraa ja puhelin, että ei tässä mitään hätää ole. Taas edettiin vähän matkaa, taas pysähdys - rapsutus - puhelu jne. Päästiin sentään tuonne vähän matkan päässä olevalle pellolle, jossa Liitu saikin sitten juoksennella fleksin päässä. Eipä se "vapaus" kovin hurmaavaa ollut, mamin jalkoihin ja sitten kahtasataa kotiin. Ilmeisesti lenkki oli niin tylyä touhua minulta, ettei pissoja voinut tehdä ulos - ne piti tehdä sisälle heti kun tänne päästiin.

Nyt on taas pienten unien aika, pieni hiljaisuus ennen seuraavaa energialatausta. On se vaan niin söpö. =)