Koira-raasut ovat olleet viime päivät aivan läkähdyksissä. Iltaisin ilman hieman viiletessä Liitu saa virtaa jonka se on nyt poikkeuksetta kohdistanut kaikenlaiseen riiviöintiin - pihan kaivaminen ja pöydille hyppiminen tuntuvat olevan suosikkiharrastukset nro 1 tällä hetkellä. Onneksi päästään viikonloppuna mökille ja koirut saavat uiskennella ja juoksennella sydämensä kyllyydestä taas.

Mies osti molemmille karvamöykyille punkkipannat. Oikein hyvä hankinta, koska etenkin Liitu tykkää dyykata pitkin pusikoita ja ojanpohjia. Olen koettanut olla tarkkaavainen ja varovainen amppareiden ja käärmeiden varalta - ainakaan vielä ei olla huonoissa merkeissä kohdattu kumpaakaan lajiketta. Hihnassa kulkeminen on edelleen haasteellista, mutta nyt Liitu sentään jo lyhyemmässä hihnassa seuraa vierellä ihan hyvin. No - kohtuullisesti nyt ainakin. =)

Huonoihin tapoihin on liittynyt ohikulkijoille haukkuminen. Etenkin kaikille koirille Liitu räksyttää ja saa tietysti Speedynkin mukaan bileisiin. Jollain keinolla pitäisi tuo saada karsituksi pois ennenkuin vallan tavaksi tulee.

Liitu on kasvaessaan muuttunut selvästi sosiaalisemmaksi ja jotenkin enemmän läheisyyttä kaipaavammaksi. Kun se ei aiemmin juuri sylissä tai ylipäätään vierellä jaksanut kauaa ihmetellä, nyt se pyrkii varsinkin aamuisin jalan viereen rapsuteltavaksi. Yleensä aamuisin herään siihen, että käden vieressä pötköttää koiran kuono ja jos en sopivassa ajassa ole ymmärtänyt rapsutella korvan takaa edes vähän, tulee ensin kuonolla tökkimistä ja sen jälkeen märkä koirun kieli johon viimeistään herää.

AURINKOISTA JUHANNUSTÀ!