Kiitos rakas Speedy, ihana hahupapparainen, yhteisistä vuosista.

Speedy 11.9.1999 - 17.11.2011

Aivan taivaan tällä laidalla 
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä 
jollekulle erityisen läheisiä, 
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla 
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet 
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia:
kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, 
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä
pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois 
ryhmän luota lentäen yhä
nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi 
vihdoinkin tapaatte, 
te pysyttelette yhdessä riemukkaina
jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. 
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, 
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsot vielä kerran 
lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan 
olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja tuntematon

"...Tuolta se tuli..."

"...ja tuonne se meni..."

Liitu katsoi tarpeelliseksi vahdata papparaisen jokaista liikettä. Eikä sen niin väliä vaikkei liikkunutkaan, vahdataan silti!

Aivan turha koettaa ottaa valokuvaa, jossa olisi vain Speedy. Liitusta tuli mieleen eräs turkulainen runo: "Mää mää määmää. Älä tuppa, et sää. Mää..."

Liitu nautiskelee pihatouhuista (tai lähinnä luusta)

Liitu oli vielä unilla kun tulin töistä kotiin - mitäs tungen tänne liian aikaisin sotkemaan toisen rutiinit...

Pääsimme kuitenkin pian matkaan, ja ai että kun olikin ihanaa nähdä Nyyti! Meinasi ihan riehumiseksi mennä neidin touhut. Kun sitten päästiin rantaan asti, molemmat hukat unohtivat että mukana on koirakaveri. Keppitouhut kiinnostivat enemmän.

Liitu ei meinannut ensin mennä veteen ollenkaan. Vähän kerrassaan se kuitenkin aloitti kahlaamisen, kahlasi vähän syvemmälle, ja sitten kepin perässä vieläkin pidemmälle... Lopulta se tarvitsi enää pienen tuuppauksen ahterista, että lähti itse uimaan. Siitä se homma sitten lähti, eikä tarvinnut enää tuuppia!

Välillä piti käydä örisemässä Nyytille. Nyytin kepit olivat aina hienompia, parempia ja mielenkiintoisempia kuin omat.

Ihan kaverihengessä kuitenkin uitiin, vaikka välillä käytiin sitä samaakin keppiä hakemassa.

Nyt on sitten talossa väsynyt koira ja "raikas" märän koiran tuoksu. =))

Liitu tosiaan sai viettää maaliskuussa yli kaksi viikkoa Speedyn ja Mikan luona. Hyvin oli lomailu mennyt, ja Liitu oli ollut hieno tyttö - mitä nyt aamutossut olivat itsekseen päivien aikana matkustelleet huoneesta toiseen yms. pientä. Pitkästä aikaa mekin saimme Speedyn lomailemaan meille! Kolmeksi päiväksi vain, mutta kuitenkin!

Yhteisen viikonlopun kunniaksi hukkaiset saivat pienet luut, ja niitähän tietysti taas jyystettiin antaumuksella, kuten asiaan kuuluu:

Lauantai aamuna, hyvin nukutun yön ja reippaan aamulenkin jälkeen jaksettiin sitten vähän riiviöidä ja räyhätä ikkunassa.

Mamma vain oli taas ankeus yksilö, ja puolen tunnin vöyhkäämisen jälkeen ilmoitti että RIITTÄÄ! Kumma homma, kun ei saa vahtia ikkunassa kaikkia ohikulkijoita... Ja vaikkei kukaan kulkisikaan, niin onhan se kiva vähän mekkaloida.

Päivällä touhusin ulkosalla pihahommissa, ja kun illalla tulin sisälle, oli meininki tämä:

Sohva tietysti oli itselleni vapaana, joten mikäpä siinä sitten... No, sänky kyllä vapautui käyttööni yöksi sitten kuitenkin - valtavilla koirankarvatupoilla kuorrutettuna. Liitu vaihtaa kesäkarvaa, ja koko asunto on täynnä valkoisia karvatöpsyköitä. Tätä on jatkunut jo niin monta viikkoa, että pikkuhiljaa alan olla sitä mieltä, että tuo nykyinen vaatetus saisi kelvata jo neidille.

Sunnuntaina aamulenkkien ja -kahvin jälkeen ihmettelin, mihin papparainen on hävinnyt. Oletin olohuoneessa olevan kaksi koiraa, mutta Liituhan sieltä vain löytyi. Olin unohtanut, että Speedy osaa avata ovet.

Niinpä se oli pappara päättänyt asettautua taas kerran ahtaimpaan mahdolliseen rakoon, eli tuulikaappiin. Työsaapikkaista näköjään sai kivan tyynyn.

Hukkaiset olivat kyllä taas niin ihanat yhdessä, ja käyttäytyivät todella hyvin! Noin tuntia ennen  Mikan tuloa molemmat koirat kuitenkin muuttuivat - ihan hirveä kohellus, mekkalointi ja hilluminen! Siis molemmat koirat olivat ihan dogs from hell! Speedy juoksi olohuoneen ikkunan ja eteisen oven väliä haukahdellen ja "ulisten", Liitu perässä. Lopulta oli pakko sulkea makuuhuoneen ovi, kun rundiin lisättiin sänkyyn ja sängyltä alas hyppiminen. Mistä ne aavistivat, että on viimeiset hetket käsillä ennen kuin Speedy lähtee taas kotiin.

Liitu on taas ihan apaattinen tyttö, kun rakas kaveri lähti pois. =( Hienosti hän kuitenkin kuvassa yrittää esittää reipasta.

Onneksi hukkaiset tapaavat toisensa taas 1,5 viikon päästä. Silloin on Liitun vuoro olla hoidettavana Speedyllä, kun itse työmatkailen.

Speedy oli kovasti innoissaan heti uima-altaan nähtyään. Liitu ei ollut niinkään... Jännitti kovin!

Hyvä että liivit oli saatu papalle ylle, kun se jo polskutteli altaassa. Mitään uittajia tässä odotella...

Liitu jäi seurailemaan vähän epäluuloisena altaan reunalle, että mikä täällä on se meininki. Häntä kuitenkin vähän heilui, voihan tämä tietysti ihan kivaakin olla...??!!

Ja ei kun hukkainen veteen! Kuten ilmeestä näkee, ei tämä niin kauhean hauska homma ollutkaan! Häntäkin kastui! Pois pois, äkkiä pois!

No, pois ei pääse kuin uimalla. Totisella ilmeellä mennään ihan tosissaan!

Liitu ottaa uimahommat vakavasti.

Speedy kävi välillä katsomassa, miten se ipana oikein pärjäilee.

Speedy nautti sydämensä kyllyydestä, voi ilon ja onnen päivää! Pallojakin sai noutaa vedestä! Ainoa miinuspuoli oli, ettei niitä mahtunut suuhun kerralla kolmea enempää...

Ja välillä piti aina käydä katsastamassa, että kaverilla kaikki ok.

Parin viikon kuluttua eli 7.3.2010 otimme uusintakierroksen. Liitullakin meni ensimmäinen uintikerta lopulta niin hyvin, että haluttiin nyt varmistaa ettei pääse unohtumaan tämä hauskuus. Liitu oli jo lähtökuopissa paljon reippaampi kuin ekalla kerralla.

Speedyssä oli taas pitelemistä. Pappa ei olisi millään malttanut odottaa vuoroaan - eikä altaassa uinut mäyräkoira olisi halunnut lopettaa omaansa =)

Ja kun portti vihdoin aukesi - wiuuuuh - sinne meni Speedy!

Roiskis ja läiskis! Liitu meni (melkein) itse uimaan lelun perässä!! Vähän piti näyttää rampin paikkaa, että mistäs sinne veteen oikein mentiinkään. Mutta uimaan se lähti ihan itse, WUHUU! \m/

Nyt sitä uskallettiin jo vähän vilkuilla sivuillekin - ja kuskata lelua! =)

Välillä treffattiin rampilla...

Liitu uskaltautui lelun perässä jo pois altaan reunaltakin!

Mukavan uimatuokion jälkeen Speedylle kerrottiin, että Liitu tulee muutaman päivän päästä hoitoon vähän pidemmäksi aikaa. Ilme kertoo kaiken.

Liitu siis lomailee Speedyn luona 11.3. alkaen parisen viikkoa, kun emäntä lomailee Egyptissä. Liitun lomasta sitten seuraavassa bloggauksessa!

- LIITU! EIIII! PITIKÖ SUN HETI TAPPAA SE UUSI LELU??? EIIII... Voi Liitu......

- Mitä? Nyt en ihan ymmärrä, onko joku ongelma tässä?

- VOI LIITUUUUU... Eikö sulla MI-KÄÄN kestä, voi itku! Sinne meni sit uusi lelu heti kättelyssä, voi rähmä!

- Ei saa huutaa... Sehän on vaan lelu... Vähän ylireagointia nyt kyllä tässä taas, mokomasta asiasta. Sitä paitsi se näytti ihan luulta, sillon sitä pitää jyrsiä, eikö?

Uusi lelu (ja tätä kirjoittaessa näemmä neiti palasi rikospaikalle ja jyrsi siitä loputkin pumpulit. Jäljellä on vain kankainen lärpäke):

Pitkä oli päivä tänäänkin, kun veimme Speedyn eläinlääkäriin. Sitten vain odotusta, odotusta, odotusta... Huonolla viikolla oli - ONNEKSI - onnellinen loppu: leikkaus meni hyvin, eikä kasvainmuutoksia ollut. Toisesta olkapäästä löytyi luupiikki, joka siis aiheuttaa sen välillä ilmenevän ontumisen. Sen kanssa pärjäilee kun ottaa rauhallisesti, ja tarvittaessa lääkettä kipuun.

Speedy toipui ensimmäiset tunnit täällä meidän luona. Liitu oli oikein hieno tyttö - huomasi jo ulko-ovelta, että nyt ei ole rakkaalla ystävällä kaikki ihan normaalisti. Kävi vähän haistelemassa poikaa, ja antoi sitten hyvin olla rauhassa. Pariin otteeseen Liitu kävi vähän nuuhkuttelemassa nukkuvaa papparaista, ja muuten vain vakavana seurasi vierestä, että on kaverilla kaikki kunnossa.

Tätä kirjoittaessa sain juuri väliaikatietoja, että Speedy on piristynyt hyvin, ja ruokakin on jo vähän maistunut. Lenkillä oli vähän tuo tötterö ärsyttänyt, mutta sitä nyt vaan täytyy jokunen hetki pitää. Johan Speedy koetti päästä haavaansa nuoleskelemaan heti, kun vähänkin sai itseään pystyyn kammettua. No, se ei nyt vaan käy.

Tämä on kyllä suunnaton ilon ja onnen päivä! Ihan paras juttu, että Speedyllä ei ollut mitään vakavaa ja tehdystä operaatiosta toipuu hyvin.

Toipilas

Liitu valvoo, että rakkaalla ystävällä on kaikki hyvin

Samalta tasolta on helpompi seurata

Rouskis rouskis, vein Speedyltä luun...

Pah, toi ipana vie TAAS kaikki MUN herkut. Ei paljoo hymyilytä...

Onneksi touhut vielä hymyksikin muuttuivat, kun ensin vähän leikittiin ja hippaloitiin yhdessä. Molemmilla on pienen peuhaamisen jälkeen aika maireat ilmeet.

Ruoka-aika lähestyy! Päivystävät Nenäkoirat asemissa!

Kun on kerrankin ollut kunnon talvi myös täällä eteläisessä Suomessa, on ollut myös kunnon talviriemua:

Tällä hetkellä meillä on vähän apaattiset tunnelmat kuitenkin, ja toivon kovasti että kaikki pitäisivät peukkuja ja olisivat hengessä mukana... Speedy-papparainen kävi rokotuksella 12.1.2010, ja tarkastuksessa tuli epäilystä, että Speedyn terveydessä voi olla ongelmia. Olemme viisaampia tulevana tiistaina, mutta toivotaan nyt oikein oikein kovasti, ettei rakkaalla papparaisella ole mitään vakavaa. Tokihan vanhuksilla on kaikenlaisia vanhuuden vaivoja, joten toivotaan ettei meidän vanhukseltakaan mitään sen isompaa löytyisi. Epätietoisuus on tosi raskasta, ja huoli toisesta on suuri. Joten kaikki koira- ja ihmiskaverit: tassut ja peukut pystyyn!

Elokuussa Speedy oli viikonlopun meillä hoidossa. Ihanat aurinkoiset päivät sai viettää ulkona.

Sisätiloista herra papparainen löysi ahtaimman mahdollisen kolon nukkumista varten.

Välillä toki piti vallata myös sänky.

Yksi elokuinen viikonloppu vietettiin koko lauman voimin mökillä. Liitu keräilee voimia.

Speedy ihmettelee ulkona, mihin se Liitu oikein katosi!

Kun on hetki lepäilty ja oltu rauhoissaan, onkin aika taas mennä liivit kahisten!

Liitulla on kunnon riiviöinti-ilme!

Speedy pääsi lempipuuhaansa. Liitu jäi seuraamaan touhuja laiturilta.

Ja sitä kauhomista kesti ja kesti ja kesti...

Loppuun pieni sukellus...

...ja sitten kuivattelua!

Liitukin tuli kuivattelemaan, vaikkei tassujaan enempää suostunut taas kastelemaankaan.

11.9.2009 vietettiin ison hienon Speedy-pojan kymmenettä syntymäpäivää!

Ihana Speedy-pappa 10-v!

24.11.2009 juhlittiin Liitun 4-vuotissynttäreitä. Liitukin on jo iso tyttö! Mika ja Speedy olivat luonnollisesti synttärijuhlissa mukana

Pitkän pitkästä aikaa saimme Liitun kanssa ihanaisen Herra Speedyn viikonloppulomalle luoksemme! Odotettavissa hillumista, melskettä, mytättyjä mattoja ja menetettyjä hermoja. Kun Mika lähti ja jäimme koirien kanssa kolmestaan, kävi näin:

Ja noin puoli tuntia myöhemmin meillä meni näin:

Speedyn silmien asento on vaihtunut. Ei kauhean aktiivista.

Yölenkki ja muut iltatoimet sujuivat hyvin. Papparainen köpsötteli yölenkillä nätisti ja haisteli ihan omia juttujaan. Sitten seurasikin karu meininki: makuuhuone on edelleen melkein karvaton ja enimmäkseen koiraton vyöhyke, joten Liitu ja Speedy saivat jäädä kahdestaan olohuoneeseen omille pedeilleen. Speedyhän ei ole tottunut siihen, että se jätetään jonkun oven taakse mötköttämään... Yllättäen se ei kuitenkaan kiljunut tai hippaloinut mitään - molempien koirien kynnet napsuivat hetken aikaa lattiaan, sitten kuului pari haukotusta, rojahdusta ja hiljaisuus.

Päivä 2: Joko nyt aktivoidutaan?

Aamulla Liitu oli tapansa mukaan makuuhuoneen oven takana huiskuttelemassa häntäänsä ja kerjäämässä aamurapsutuksia. Speedy läpsytteli häntäänsä sohvalla. Molemmat näyttivät hyvin levänneiltä. Kun minut oli tervehditty, seurasi aamun ohjelma:

Ruokailun ja aamulenkin jälkeen sentään vähän yritettiin:

Vaan mitäpä sitä nyt kohtuuttomasti hillumaan. LEPOA!

Päivä oli niinikään mennyt rauhallisissa merkeissä. Kun tulin töistä kotiin, mitään ei oltu syöty, rikottu, riivitty, tuhottu tai pirstaloitu. Matot nyt olivat vähän rullalla ja missä sattui, mutta sehän on aivan normaalia!

Speedy oli aivan ihana lenkillä! Alkuun vähän kiskoi, mutta kun sanoin että "ei vedä", se alkoi hipsuttelemaan tien reunassa kuin balettitanssija =) Ohikulkevista koirista se ei piitannut tuon taivaallista, vaan nuuhki taas omiaan ja köpötteli menemään pitkin ojanpohjia. Liitun ulkoilutus nyt oli hieman vauhdikkaampi tapahtuma, vaikkei siinäkään nyt tällä kertaa mitään elämää suurempaa tapahtunut.

Lenkin jälkeen oli hellyyttä:

Iltaruokailun jälkeen Liitu yritti hieman aktivoitua, mutta Speedyä ei oikein napannut:

Nyt tässä mietin, pitäisikö "aktiiviloma" -nimitys muuttaa suosiolla lepolomaksi... Sen verran antiaktiivista touhua täällä on, etten taida edes valokuvata noita. Yllättäen nääs kun pötköttelevät vaan...

3. päivä: Orava ja muita kohinaa aiheuttavia asioita

Sama meno ja meininki - paitsi että aamulenkillä nähtiin molempien koirien kanssa orava! Speedy-papparaisella ei (tässä tapauksessa onneksi) reagointinopeus ole enää ihan huippuluokkaa, joten ehdin havaita kotipihassamme maassa istuksivan oravan ennen Speedyä. Hyvä niin. Kun Speedy huomasi tyypin, alkoi sellainen kohina ja veto, että oksat pois. Orava istui tyytyväisenä reilun metrin päässä, eikä tehnyt elettäkään liikkuakseen mihinkään. Koetin kovasti sille jutella, että yritä nyt orava hyvä siirtyä johonkin että me päästään kotiin tästä. Aikansa se siinä istuksi, minä pidin kaksin käsin kiinni kohisevan koiran hihnasta ja sitten orava kipitti pihapuuhun jatkamaan touhujaan.

Liitun kanssa lenkki tyssäsi jo alkumetreillä. Orava siis edelleen istuksi pihapuussa kun lähdin neidin kanssa liikenteeseen, ja tokihan Liitu oravan puusta huomasi. Jäi sitten puun alle istumaan niskat kenossa eikä meinannut liikkua mihinkään suuntaan. Kun sitten vihdoin pääsimme liikkeelle, meno oli sellaista sinkoilua ja hippalointia että hohhoijaa.

Muuten aamussa ei ihmeitä. Speedy on vähän huono syömään ja nyt sen maha pitää ihan kamalaa elämää. Toivottavasti ei tule ruikulikakka =(

...jatkuu...